Pari viikkoa sitten heräsin yöllä ja mietin itsekseni: "hmm, pitäisköhän avata Armotonta Kikkailua taas jenkkireissun ajaksi?" Pohdiskelin asiaa kokonaisen yöllisen pissallakäynnin ajan, mutta en ollut ihan varma mitä tehdä. Seuraavana päivänä eräs ystäväni - kutsutaan häntä vaikka "sikiöksi" - kertoi viestissä toivovansa, että Kikkailu palaisi linjoille pitkästä aikaa. Siis SAMAN VUOROKAUDEN SISÄLLÄ! Totesin, että näin massiivista universumin antamaa merkkiä on tuskin kukaan kokenut koskaan, joten, no, tässä sitä nyt ollaan.
Matkavalmistelut on sujunu leppoisasti, lähinnä ollaan whatsapissa tasaisin väliajoin fiilistelty reissua ja koottu epävirallista to do - listaa. Omista ehdotuksista mainittakoon, että hehkutin pitkään sitä kuinka ajetaan länsirannikkoa alas ja pysähdytään aina rannalle katselemaan kuinka aurinko nousee sieltä Tyynenmeren takaa... Sössötin siitä aikani kunnes matkatoverit kerto mulle ystävällisesti joitakin kiehtovia yksityiskohtia maapallon sijainnista aurinkokuntaan nähden.
Lisäksi piti huolehtia tietenkin:
- ESTA-hakemuksesta (käsittämätöntä kyllä, en on vieläkään osallistunut toisen maailmansodan aikaisiin kansanmurhiin)
- rahanvaihdosta; dollar dollar bill y'all on ihan raivostuttavan vahva tällä hetkellä mut ei mahda mitään
- ultimate road trip spotifylistan kokoamisesta
- siitä, miten poikien psyyke kestää neljä viikkoa ilman jääkiekon pelaamista; on pohdittu erilaisia mukavia tapoja pitää kiekko mukana jokaisessa päivässä myös NHL-kaupunkien välissä, päädyttiin siihen et Santun munasuojat pakataan mukaan ja asetetaan auton tavaratilaan tuomaan tuttua tuoksua ja hyvää mieltä kaikille
- tärkein kaikista: ristikkolehtien valinta. Päädyin huolellisen mietinnän jälkeen ottaan vain yhden 98-sivuisen ristikkokirjan. Vähän jännittää miten käy, onkohan laatu kuitenkin korkealla vaikka on lähdetty sivumäärällä keulimaan tuolla tavalla... Pidän teidät varmasti ajan tasalla!
Menomatkalla meillä on pelkät käsimatkalaukut, joissa on suunnilleen kahdet kalsarit per matkaaja, joten pakkaaminen suoritettiin noin puolessa tunnissa. Jäi hyvin aikaa hioa Santun kanssa suunnitelmaa siitä miten mun verensokeri pidetään Las Vegasiin saakka tarpeeksi korkealla ettei läski ala tummuun jossain puolivälissä Atlanttia.
Tarkoituksena on tehdä sellainen väsyneiden keski-ikäisten pierujen pienen budjetin elämysmatka, et raivoshoppailun ja bailauksen sijaan kikkailtais kaikissa upeissa luonnonpuistoissa ja tutustuttais eri kaupunkien katuruokaan. Vastaavaa matkaa suunnitteleville tiedoksi, että täl hetken rahaa on mennyt 400e/naama lentoihin ja 250e/naama auton vuokraan neljäksi viikoksi. Voisin koittaa kirjoitella aina välillä jotain et mitä on menny suunnilleen motelleihin ja syömisiin! Toisin sanoen, kun noin viikon päästä vaikenen aiheesta täysin, tiedätte, että homma on lähtenyt totaalisesti lapasesta.
Oon muuten käynyt viime viikkojen aikana noin 35 keskustelua, jossa joku kelpo ystävä on kuullut et ollaan lähös reissuun ja tulee taputtaan olalle ja kiittään kyynel silmässä siitä suuresta alttiudesta jota osoitetaan lähtemällä taas kerran Thaimaaseen saarnaamaan, siinä sitten nieleskellen selittämään että oikeastaan kyseessä on täysin hedonistinen road trip kaksoismaailmanvallan ytimeen, ja varmuuden vuoksi vielä sille rannikolle jossa ollaan mahdollisimman kaukana päätoimistosta. Tattaraa!
Nyt istuskellaan jo Helsinki-Vantaalla, terveisiä Santun vanhemmille et sori ku en ollu pari tuntia sit teillä herätessäni ehkä, no, maailman aurinkoisin miniä, mut kello oli kolme ja mulla jysähti tajuntaan et edessä on 20 tuntia, joiden aikana säännöllisten ruokailuvälien toteutuminen ei ole taattua. Rakastan teitä silti! Samoin kuin teitä kaikkia jotka toivottavasti eksytte lukemaan blogia - tervetuloa taas tuttuun tapaan seuraamaan inhorealistista, "huumorilla" höystettyä matkadokumentointia! Kommentit, ehdotukset ja toiveet on tervetulleita kuten aina ennenkin. Palataan asiaan kun ollaan selvitty hengissä johonkin ylihintaiseen, överisti sisustettuun vegasilaishotelliin. Pus pus!
