Afternoon tea

Tänään oli bank holiday, joten mentiin tyttöjen kanssa perinteiselle Afternoon Tealle. Paikkana oli kunnon old school glamour -hotelli The Cadogan, joka oli aika posh. Champagne Afternoon Tea sisälsi lasin kuohuvaa, tarjottimen täynnä suolaisia ja makeita herkkuja - ja tietenkin sitä teetä. Normaalisti aika kallista hupia, mutta Andy löysi jostain ihme nettisivulta kupongin, joten herkuttelu maksoi vain £15 / nuppi! Mahtavaa!

Siinä sitten vierähti... hmm, nelisen tuntia. Nyt on aika hyvin ravittu olo.































































Voisin ehkä mennä iltapäiväteelle joka päivä? Myöskin, miks hotelleissa on aina niin tunnelmallista? Haluan myös itselleni tollasen kakkutelineen, jotta voin sitten järjestää pikku teekutsuja Suomessa!

hei hei hanskat

Ehkä väsynein otsikko ikinä. Mutta eilen se koitti: viimeinen työpäivä! Aika hassu fiilis oli, vähän helpottunut ja vähän haikea ja ehkä enimmäkseen vaan vähän epämääräinen. No, muutos on aina jees, ja mihinkään ei ole hyvä jämähtää, ei edes hansikasliikkeeseen.

Otin eilisen ehkä vielä tavallista lunkimmin, ja luettuani kaikki lehdet läpi päätin lähtee vetään pari tuntia aikaisemmin. Työkaverit anto lahjakortin Topshoppiin jee! Vähän tulee ikävä ja silleen.

Otin vähän kuvii...































































Mun naama näyttää pulskalta.

Meen nukkuun.

Den glider in!

Maailmanmestaruus tulee kaikilta jo varmaan korvista ulos, mutta kerron vielä THE sunnuntai-illan tapahtumat täältä ulkomaan näkökulmasta.

Tilanne oli siis se, että rakkaat vorssalaistytöt olivat luonani vierailemassa, ja päätettiin sunnuntaikoksan jälkeen ottaa metro Piccadilly Circusiin ja katsella loppuottelu yhdessä sporttibaarissa. Siinä sitten käppäiltiin kyseistä mestaa kohti ja mä ajattelin mielessäni, että paikalle on varmaan saapunut muutama Lontoossa asuva suomalainen ja mahdollisesti jokunen kiekosta tykkäävä turisti, joka on selvittänyt etukäteen, missä peliä pääsee katsomaan...

Kuvittelin jo käteni kietoutuvan kylmän olutlasin ympärille ja takamukseni uppoavan pehmeään nahkasohvaan, kun yhtäkkiä saavuimme paikalle ja silmiemme edessä olikin...

KOLMESATAA IHMISTÄ JONOTTAMASSA BAARIN OVIEN EDESSÄ !

No ei kolmesataa, mutta valehtelematta KYMMENIÄ ihmisiä seisoskeli Sports Cafen ulkopuolella, koska sisään ei enää mahtunut ketään. Jäätiin sitten siihen ulos kattoon peliä screeneistä, sisäänpääsystä ei ollu enää mitään toiveita. Sisällä oli oikein kunnon suomalaiskatsomot sinivalkolippu-pöytäliinoineen ja poskimaalauksineen. Muutama ruotsalainenkin oli tullut paikalle (HÄHÄHÄHÄ näin jälkeenpäin), mutta suurin osa oli kyllä suomalaisia! Oli jotenkin surrealistinen olo, en oo varmasti tääläollessa nähny yhteensäkkään niin paljoo suomalaisia missään kun tona iltana!

Uskaltaisin väittää, että siinä ulkona oli ainakin yhtä hyvä tunnelma kun sisällä; ilma oli lämmin ja ainoa vaiva oli kipeytyvät niskat, kun piti pää kenossa katsella peliä sieltä screeniltä. Ohi kulkevat britit katto varmaan vähän hitaasti. Tunnelma tietysti nousi kattoon sitä mukaa kun kolmas erä eteni, ja ennen pitkää alkoi ovesta valumaan masentuneennäköistä ruotsalaista. :'D Porukka huusi, riehui, lauloi, hyppelehti, tuntemattomat ihmiset halasivat toisiaan! Itsehän siis tyydyimme hillitysti taputtamaan käsiämme ja nyökkäämään aina, kun verkko lauloi.

Aika hauska kokemus siis! On se hullua, miten sitä hurmiohenki tarttuu itse kuhunkin, vaikkei normaalisti jääkiekosta niin perustaisi...

Pari (uskomattoman surkealaatuista) kuvaa vielä! No, ehkä tunnelma välittyy vähäsen ees :)

Kämppä

Ainiin, mun piti ehkä kolme vuotta sitten esitellä tää meidän lukaali. Havahduin tähän todellisuuteen pari päivää sitten, kun joku asuntovälitysdude soitti et sen tarvis tulla ottaan kuvia niiden nettisivuille, ja mä jouduin kauheessa hädässä piilottaan kaikki Santun kuivuvat kalsarit (mielenkiintoista, että vaikka itse mies on toisessa maassa, ovat KALSARIT IKUISESTI LÄSNÄ ja ne eivät koskaan lopu pyykkikorista.) Terkkuja vaan. Niin, kyseinen puhelinsoitto muistutti minua siitä, että voisin nyt vaikka sitten hyvissä ajoin kolme viikkoa ennen muuttoa räpsäistä muutaman guvan ja jagaa ne ganssanne täällä! Without further ado...




Huomaa mielenkiintoisena kiintopisteenä toimiva koristesilitysrauta



Surullisenkuuluisat sohvat. Voiskohan tää kuva olla ankeempi? :---D



Tässä tää.... länsisiipi. Asunnon omistaja on tykänny IKEAsta.



Keittiö on minikokoinen, mutta onneks aika moderni.



Yksiö + lakanapyykkipäivä = <3 data-blogger-escaped-br="">



Tunnelmakuva keittiön patterista.




Itäsiipi! Kasseissa EI OLE uusia vaatteita vaan... tuota... vanhoja... lehtiä... menossa paperinkeräykseen?




"Hyyskä." Toi sininen, yäk, mutta viimekesäisen ULKOHUUSSIN jälkeen en valita enää pienistä :--)




Noi isot ikkunat on kivat!




Osa kuvista näköjään otettu loogisesti Le Peilin saapumisen & sitä seuranneen huonekalujensiirtämisen jälkeen.




Nurkassa toi PEIJAKKAAN peijakkaan peijakas! Eli sohvan jalka.




Ihanaihanaihana! Täytyihän siihen pakettiautoon saada vähän täytettä, non?




Lempi juttuja.




Löysin vihdoin Camdenista ne julisteet, joita metsästin puoli vuotta. <3 data-blogger-escaped-br="">


No, mitäs sanotte? Aika minimalistista, mutta "väliaikaista kaikki on vain", kuten Eino Grön tai joku aikoinaan lauloi, joten ei jaksettu kauheesti panostaa. Kivasti muukalaisasukkaina pysyttiin, nyt tuntuu siltä et Suomes vois taas alottaa ARMOTTOMAN sisustamisen. Santtu, kuulin just sun tuskanhuudon tänne asti. I AM JUST KIDDING. Mutta: sisävessasta EN LUOVU ENÄÄ KOSKAAN!