Brighton

Käytiin Tegan kanssa Brightonissa sunnuntaina. Herätys koitti kello 5.30, ja aamu oli vähän dramaattinen, kun vasta seistessäni Southfieldsin aseman suljettujen ovien edessä tajusin, että eka metro menee vasta seiskalta -> siispä kauheella raivolla puolen tunnin kävely lähimmälle sopivalle bussipysäkille, ja sydän pamppaillen kohti Victorian juna-asemaa AIVAN varmana siitä, että nyt jää Brightonin juna kokematta. No, kuin ihmeen kaupalla olinkin asemalla JO 7.20 - juna lähti 7.32! Olen "Suuri Ajoittaja."

Draama jatkui junassa, kun Tega meni käymään vessassa ja palasi noin kahdenkymmenen minuutin päästä hysterian vallassa. Rakas matkakumppanini oli suihkuttanut deodoranttia pikkuruisessa vessakopissa niin voimallisesti, että savuntunnistin oli menny päälle, ja joku iso viiksekäs junavirkailijasetä oli ihan hermona avannu oven väkivalloin. Kuten Tega sanoi, "I'm so glad my trousers were already up when he opened the door!"

Puoli kymmeneltä saavuimme tuohon viehättävään rantakaupunkiin ja ensityöksemme menimme kokoukseen. Loppupäivä sujuikin leppoisasti käppäillen ympäriinsä, ja kasin jälkeen lähti juna taas kohti Lontoota - aika pitkä päivä siis, kotona olin vasta klo 11 jälkeen, mutta definitely worth it!

Pitemmittä puheitta laitan kuvia:



















































































Todistettiin päivän aikana kaksi huvittavaa tapausta. Ensin ihmeteltiin, miksi kolmesataa teinityttöä seisoi jonossa yhden ostoskeskuksen vieressä. Kun kiljunta alkoi yltyä, päätettiin jäädä katsomaan, mikä kyseisen joukkohysterian saa aikaan...











...kunnes näköpiiriimme ilmestyi kolme siloposkista, kimeä-äänistä pikkupoikaa. "Twentytwenty" vietti pari tuntia poseeraten pyörtymisen partaalla olevien tyttöjen kanssa. Parasta antia oli kuitenkin ehkä kaikki 20-jotain-hipsterit, jotka kauheeseen ääneen huusi että SIIS KETÄ NÄÄ ON MÄ EN AINAKAAN TIEDÄ NÄITÄ!?!?!? tehden selväksi, että ne ei ainakaan missään TAPAUKSESSA kuuntele tämmöstä teinimusaa.








Toinen spektaakkeli oli sitten yllättäen voitokkaasta futispelistä palaava useampi rekkalastillinen riehaantuneita faneja, jotka tietenkin laitto koko mestan sekasin.











En pääse näköjään jalkapalloa pakoon edes junalla.