Sisäinen puisto

Oletko joskus rauhaton? Tuntuuko, että elämä kaatuu niskaan? Haluaisitko löytää virvoitusta levottomalle sielullesi? Haluaisitko löytää... sisäisen puistosi?

Me ollaan nyt löydetty sisäinen puistomme, meidän uus kotikatu on nimittäin nimeltään Inner Park Road! Heh, varmaan pöljin kadunnimi ever. Aina kun käännyn kotitielle ja katsahdan säänpieksemään kylttiin, jossa tuo nimi seisoo, mieleen tulee väkisin joku elämäntyylikouluttaja, joka lempeällä, hiljaisella äänellä kehottaa kurottamaan käden sisimpäänsä ja löytämään sisäisen puiston ja sitten kivasti villjelemään sitä. Tai mitä hyvänsä puistoille nyt tehdäänkään.

Okei, ehkä kaukaahaetuin johdanto ikinä. Mutta älkää lopettako lukemista ihan vielä... loppua kohden paranee, toivottavasti.

Aika pitkä aika on siitä kun viimeks kirjottelin kuulumisia, Syynä siihen ei ole suinkaan mikään kovin erikoisen jännittävä sattuma, kuten se, että Santtu olis joutunu tekemisiin jamaikalaisen mafian kanssa, tai jotain, vaan ihan normaali kaoottisen kiireinen lontoolaiselämä. (Mikä ei loppujenlopuksi edes eroa kaoottisen kiireisestä urjalalaiselämästä muuten, kun että tää maksaa enemmän.)

Mutta uudessa kämpässä siis ollaan, ja tää on tositosi kiva! Ette saa nähdä kuvia vielä kuitenkaan, koska meillä ei oo ihan vielä sohvaa, ja sohvan puuttuminen tässä muutenkin askeettisessa asumuksessa johtaa kuvista välittyvään ankeuteen. Ens viikolla si. Voisin käydä myös hakeen Camden Townista pari jazz-henkistä mustavalkojulistetta, että tää näyttäis vähän enemmän kodilta ja vähän vähemmän hammaslääkärin vastaanottohuoneelta, tosin pienemmällä määrällä viihdyttäviä naistenlehtiä.

Ainiin, oon vähän kipeenä, tylsää. Vähän kurkkukipua, huomattavasti räkää, pieni kuume, ei mitään romanttista, kuten keuhkokuume tai jokin muu klassikkoromaanin runollinen vaiva. Hohhoi -.-

Mainitsemisen arvoiset seikat viime viikoilta on oikeestaan:

Vierailu Manchesterissa Liisan ja Repen kaa. Manse oli pieni, likanen ja vähän rähjänen, mutta aika sympaattinen. Ja meidät kutsuttiin sataan (no, ainakin kahteen) house partyyn joissa oli hyvää ruokaa, nöyryyttäviä brittiläisiä tietovisoja, ja toisessa niistä oma DISKOHUONE!

Lisäks hengailtiin ihanan lontoolaismanchesterilaispakistanilaisen Natashan kaa.

Sit tultiin tyttöjen kaa meille, ja Tanis liitty kans meidän seuraan. Taniin kanssa käytiin kattomassa ilon tulituksia keskustassa eräänä pakanallisena hedelmällisyysriitti-iltana.

Lainatakseni Tanista, "parempi kuvaonni vuodelle 2011."

Saatettiin kyseisenä iltana muuten nähdä suurin määrä ihmisiä, mitä KUKAAN on ikinä nähny maapallon historian aikana.

Viikko sitten meillä oli konventti! Huippua. Noin tuhat henkeä oli läsnä. Vaikuttavia puheita oli. Ja konventtisali oli ihan kunnon "landella", oli hauska ajella sinne ja kattella maisemia. Jotenkin hullua ajatella, että koko loppuenglanti on oikeestaan just semmosta ylpeysjaennakkoluulomaista maaseutua, lukuunottamatta muutamaa pikku läikkää, kuten Manse ja Edinböri ja Maksa-allas ja semmoset.

Hmm, muita kohokohtia sitten on vaikkapa

- homeless dude varasti töistä sikakalliin huivin

- japanilaisperhe varasti töistä sikakalliin huivin JA hatun! Jos japanilaisiin bisnesmiehiin ei voi enää luottaa, kehen voi?!?!?

- kaks transvestiittia kävi ostaan hanskoja

- mä sain selville, että Yhdistynyt peijakkaan kuningaskunta yrittää huijata mua, ja ottaa multa veroo vaikka mun ei kuuluis maksaa! Aion kostaa järjestämällä mellakan Willsin ja Katien hääpäivänä.

- Wimbledon on kiva, sinne menee 10min bussilla, ja sielä on kivoja ravintoloita

- Santtu voitti töistä läppäriin kaiuttimet, koska sil oli parhaat asiakaspalautteet! Jejjee!

Ei nyt tuu muuta mieleen. Koitan palata pian uusien, vähän parempien juttujen kanssa.

Nyt palaan sairasvuoteelleni hörppimään inkivääriteetä, vääntelehtimään, lukemaan Karamazovin veljeksiä ja leikkimään Pikku Naisien kuolevaa Bethiä. "Nuo jalot, kuumeesta kiiltelevät silmät, ja keuhkotaudin runtelemat, alabasterinväriset pikku jäsenet!" (pieni mielikuvaleikittely auttaa, kun todelliseen tilanteeseen liittyy vähemmän jaloutta ja enemmän räkää.)

Au revoir