Still alive

Kv-viikko on lähestymässä loppuaan ja me ollaan ihan puolikuolleita. Kaikki ekstra-aktiviteetti (oli se kuinka mahtavaa hyvänsä!) on näköjään vähän liikaa tällä kielellä ja tällä kelillä! Maanantain hieronta-rapea possu-päiväuni -kolminaisuuskin vaihtui salin verhojen imurointiin. 

Ihan huippua menoo on silti ollut, ja huomasin tänään että en oo hionnut neljään päivään. GO ME!

Paitsi kuntosalilla.

Basic kenttämeno. Ton yhden kissan taustamummo oli 85 ja sillä on lapsenlapsenlapsenlapsia! 

Ollaan opittu, että kentällä voi ihmisille sanoa melkein mitä vaan. On ihan ok kysellä kaikenlaista lapsista ja iästä ja lippalakin koosta lähtien. Viime viikolla Aarre oli yhdessä paikassa vielä mopon selkään noustessaan kiljahtanut jollekin tädille että "sulla on hienot hampaat!" Totally normal in Thailand. Santun ihmettely jatkuu vahvana, viimeks yhdet keski-ikäset rouvat villiinty täysin. Ne ihasteli Santun lapsenkaltaisia kasvoja ja kyseli mitä se syö ja tekee että on pysyny niin nuorena ja komeena. Lopuks ne kohteliaisuuttaan kiinnitti huomionsa myös muhun päin ja olin silleen "yes?:))))))))", sit ne mun iän kuultuaan oli vaan silleen "whatevs" ja käänty nauttimaan Santun säteilevistä kasvoista vielä muutamaksi kallisarvoiseksi hetkeksi. 

Alan katkeroitua pikku hiljaa.

Riistäjämummo laittaa nykyään meidän mieliksi Hotel Californian soimaan aina kun mennään alas syömään. Bless her heart. Onhan sitä tosin joskus varmaan jotain muutakin levytetty englannin kielellä...