Hiiohoi

Morooooooo!

Tässä vähän selostusta viime päiviltä. Eilen ensitöikseni hyppelehdin kulman taakse sinne samaan kahvilaan, jossa on ilmanen netti. Katoin mailit ja huomasin että käsinetädit oli pyytäny soittaan... hetkinen, taisin kertoa tästä jo viimex. Kertomukset sulautuvat toisiinsa hämmentävästi! Aika-avaruusjatkumossa on reikä! Toden ja fiktion raja hämärtyy! No, käsinetädit oli joka tapaukses koittanut ilmeisesti soittaa mulle mut koska en ollu ladannu mun prepaid brittiliittymää, ne ei ollu saanu yhteyttä. Tosi tyhmää muuten, että ei voi myöskään vastaanottaa puheluita jos sielä ei oo saldoo! Luulin, et voi, mut olin näköjään väärässä. Pöh. Menin sit kotiin takas, ja puheluni hanskatädeille päättyi niin, että miellyttävä naisääni pyysi mut haastatteluun puoli kuudeksi.

Tunnin päästä astuin elämäni ensimmäisen kerran ovesta ulos musta jakkupuku ylläni. Satoi, mutta olin onneksi ottanut heiveröisen, pinkin pikku sateenvarjoni mukaan; täälä kaikilla uskottavannäköisillä ihmisillä on suuren SUURI sateenvarjo, jossa lukee jonkun pankin nimi.

Hurautin bussilla Knightsbridgelle. Kello oli vasta neljä, joten istuin hetken Starbucksin terassilla ja koitin päästä Santun puolituhoutuneella ex-iPhonella nettiin tarkistaakseni mitä hanska on venäjäksi (oon kuullu, et joskus haastatteluissa tehään jotain tyhmiä kielitestejä), mutta en onnistunut. Argh! Starbucksin wifi vaatiikin jonkun rekisteröitymisen, jota en pystyny tekeen siinä. Hörpin sitten teetä tekorusketusnaamaisen naisen puhaltaessa tupakansavua päälleni. Sitten päätin mennä pyörimään Harrodsille lievittääkseni jännitystä. Lievitin jännitystä mm. ostamalla ripsentaivuttimet (??) - se auttoi vähän. Vartin yli viisi astuin Sermoneta Glovesin, hienon pikku putiikin, lasiovista sisään.









Itse haastattelu meni näin: ensin hymyilevä Store Manager sanoi "You'll never guess where I'm from." Kävi ilmi että se on SUOMESTA. :D en kestä. Sitten seurasi "virallinen osuus" - kesti noin minuutin, jonka aikana kävi ilmi että S G on 65 vuotta vanha italialainen firma, jonka käsintehdyt hansikkaat on kuumaa kamaa USAssa ja joka, since 2008, on ollut toiminnassa
myös Lontoossa kahdessa eri liikkeessä. Henkilökunta on tosi international: vain yks on britti, sit on yks liettualainen, ruotsalainen, ranskalainen ja marokkolais-ranskalainen. Kävi sitten niin, et sain sen paikan. Jee! 3 päivää viikossa, ja jos haluun sillon tällön tehä enemmän, voin vaan ilmottaa et tuun töihin.

Juteltiin sitten virallisen osuuden jälkeen suomeks kaikkee. Store manager on ehkä coolein ihminen maailmassa. Se on 26, sen isä on suomalainen diplomaatti, äiti etelä-afrikkalainen, se on asunu noin 48574759 eri maassa joista viimeiset kuusi vuotta aviomiehen kanssa Lontoossa, ja se on valmistunu paikallisesta teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi. Lisäks se on ihan huippurento ja kiva!

Vaikuttaa siis vähän liianKIN hyvältä ollakseen totta. Oon ihan varma että toi putiikki on oikeesti naamioitu PENTIK, ja kun meen ens viikolla iloisesti vihellellen töihin, hanskojen takaa paljastuu hopeoituja Petra-poroja, kompastun sellofaanirullaan, ja brittiläiset sinikat alkaa vyöryä parijonossa sisään kyseleen rumia kynttilämansetteja, joita ne osti vuonna '97 jollekulle joululahjaks.









Torstaina oli siis ensimmäinen työpäivä. Olin varmuuden vuoksi jo hyvissä ajoin paikan päällä - itse asiassa niin hyvissä ajoin että oli pakko mennä ensin kahville vähäx aikaa.

Eka työpäivä meni... nopeasti! Ja kivaa oli. :) vahvistui entisestään se olo, että tää on mukava ja rento paikka. jossa kaikki pitää toistensa puolta. Ainakin mitä nyt yhden päivän perusteella voi sanoa. Aika paljon vaan seurasin työkavereita kuin varjo ja koitin kattoo mitä ne tekee ja miten. Minkälaisia kintaita sielä oikein sitten myydään? No...

Onko sinun vaikea päättää, mihin käyttäisit kaikki rahasi? Pyöriikö taskunpohjalla jatkuvasti muutama ylimääräinen satanen?

Onko sinulla... huono ääreisverenkierto?

Jos haluat ensi talvena pujottaa käpäläsi villisiannahkaan ja kashmiriin (ja, todella, kukapa ei?), tule SERMONETA GLOVESIIN!

Jep, villisikaa. Myös kauriinnahkaa ja tietty peruslammasta löytyy. Ja noin 6767690900000000 muutakin eri hanskaa, jotka pitäis löytää salamannopeasti kassan takana olevasta laatikkomerestä. Lisäks sielä on mm. 245 punnan huiveja. MIESTEN huiveja. Naisten huivit maksaa "vaan" 145.95.

Asiakkaista suuri osa on turisteja, luultavasti vieressä seisova mammuttitavaratalo vaikuttaa asiaan.









Öljysheikkien vaimot on kuulemma tuottavimpia (mutta myös töykeimpiä) asiakkaita.
Pääsin toteemaan sen itsekin samantien, tosin seurasin vaan vierestä.
Mäkin rohkaistuin loppupäivästä palvelemaan muutamaa asiakasta. Mun "ekat hanskat" osti mukava nuorimies, jonka vakuutin häikäisevällä asiantuntemuksellani:

"This is um, well, it's... we basically have the men's gloves here, I think that... this one has... uhmmmmm, cashmere lining, No, sorry, silk, NO, cashmere."

Sit meni vielä yhdet ruskeat lampaannahkakäsineet söpölle mummolle, jolta koitin ensin vahingossa huijata korkeempaa hintaa kunnes työkaveri syöksy väliin. Muutenkin sulavasti sujuneen kaupanteon sinetöin vielä miettimällä noin minuutin ajan, minkänäköinen kolikko on 10 pence, joka piti antaa takas viidestäkympistä. Mummon hymy alkoi hyytyä.

Huh, pomo oli kuitenkin tosi tyytyväinen kaikista toilailuista huolimatta. Mahtavaa, mulla on muuten ekaa kertaa elämässäni TUNNIN ruokatauko, jonka voi mennä nauttimaan liikkeen ulkopuolelle sen sijaan että syö kymmenessä sekunnissa jonkun hikisen sämpylän paketoiden samalla toisella kädellä Uula-poroa. Wonderful!

Ekan työpäivän jälkeen väsyneenä, mutta tyytyväisenä palasin kotikulmille ja poikkesin videovuokraamoon. Ilta kului rentouttavasti tämän leffan parissa:









Will Ferrell on ehkä paras näyttelijä ikinä! Jeejee. Leffan jälkeen makoilin hetken ammeessa ennen nukkumaanmenoa. Hizi, tajusin just että tää blogi alkaa kuulostaan jonkun 50-v sinikan facebookpäivityksiltä. No, olkaa iloisia etten kerro joka vessassakäynnistä, ok? Kyllä tää tästä.

Toka työpäivä sujui tosi mukavasti myös. Ruokatunnilla marssin Barclays'n pankkikonttoriin ja koitin avata pankkitilin, mutten onnistunu, koska mulla ei ollu bank statementia Suomesta - eli jotain vanhaa laskua jossa lukis mun osote. Tiedän, Liisa, tiedän. I should have known better. Santtu, jos luet tätä, tuo mukanas sunnuntaina joku semmonen juttu, jooko? No, sain ainakin varattua appointmentin parin viikon päähän. Jos en saa sitä tiliä ennenkun mun eka palkkapäivä tulee ne maksaa mulle si käteisellä (Harrods vieressä - PAHA.) :---)

Ainiin, sit soitin job centeriin aamulla ja varasin ajan johonkin haastatteluun, jonka seurauksena saan toivottavasti haltuuni maagisen National Insurance Numberin. Siihen asti kun saan sen, mun palkasta ilmeisesti verotetaan 40% (!), mut saan ne kuulemma sit takas kyllä heti.. toivottavasti. Muuten Englantia sattuu leukaan ;) heh heh, niin vissiin. Niin, se täti sano puhelimessa että eka mahdollinen aika on lokakuun 18 -> kun pääsin töihin valitin heti naama kurtussa siitä että se on NIIIIN pitkän ajan päästä. Kaikki katto mua kun hullua, ja selitti sitten että yleensä siihen menee joku KOLME KUUKAUTTA ennen kun siihen pääsee! Heh, on vissiin tottunu siihen et asiat sujuu vähän sutjakammin kotosuomessa.



AINIIN! Hienointa tässä päivässä oli se että sain ostettua nettitikun! JEE! Jotenkin paljon mukavampi olo kun voi tässä "kotisohvalla" istuskella läppäri sylissä. Now I don't feel so isolated anymore!

Ostin myös kaulakorun:









Se on pieni lintuhäkki jossa on pinkki pieni lintu sisällä :D en kestä!

Semmosta siis tällä kertaa. Huomena on vielä töitä ja illalla lupasin kokata, kun Landlady palaa poikaystävineen Englantiin... sunnuntaina vapaata. Jejjee!

Syvennyn nyt nachoihin ja guacamole-hummus-dippiin. Tataa!