Shopping

Olin parina paivana ostoksilla ja tein vahan havaintoja.

Ongelma Lontoon kanssa on se, etta kaikkee on niin PALJON. Aina loytyy jotain, jota tekee mieli. Siksi nayttaa silta, etta shoppailu kannattaa rajoittaa ajallisesti mahdollisimman minimiin niin, etta lahtee kaupoille vain kun oikeesti tarvii jotain, ja koettaa tehda tasmaiskuja niihin kauppoihin, joista uskoo sen loytavansa. (Ei, Santtu ei pida asetta ohimollani juuri nyt. Tai siis oikeastaan ei koskaan, mut u know what I mean.)

TAI sitten voi kehittaa eraita hengen hedelman osia ja nauttia tavarapaljoudesta vain visuaalisesti ja kerata inspiraatiota.

TAI sitten voi antaa periksi ja tyhjentaa pankkitilin parilla kaden heilautuksella.
Tama vaihtoehto on luonnollisesti omasta mielestani taysin poyristyttava, eivatka aivoni pysty taysin edes muodostamaan kasitysta siita, miten se tapahtuu.









Seuraavaksi siis pieni katsaus niihin putiikkeihin, joissa olen ehtinyt jo kavaisemaan!

Maanantaina olin matkalla sinne pahamaineiselle metroasemalle, kun silmani kiinnittyi punaisiin kirjaimiin - TK MAXX. Voisiko kyseessa olla vahan niinkun jenkkien TJ MAXX, tuo mainio outlet store? Ja olihan se! Eteeni levittyi satoja ja taas satoja designervaatteita, kaikki vahintaan 60% alennuksella. Mahtavaa! Kaikki on tosin "last season", mutta keta se kiinnostaa? No, taal itseasiassa aika montaa ainakin tuola toiden laheisyydessa, mutta ei valiteta niista.














Vaatteet on jarjestetty loogisesti eri kategorioihin - dresses, trousers, jackets jne - ja kokojen mukaan, joten niita on mukavan helppo "selailla". Myos laukkuja ja kenkia loytyy, ja vahan kaikkee muutakin! Loysin nimittain pussin, jossa oli kampaamotason hiuslakka, muotovaahto, shampoo & hoitoaine - 8 puntaa yhteensa! Lord only knows mix tollasiiki myydaan outletissa muka "last seasonina", mut kivahan se on.

Muutaman minuutin pyorimisen jalkeen loysin French Connectionin sopon niittimekon 13 punnalla! Jeejee.

Mainitsin jo edellises jutus jotain sujuvasta ja rentouttavasta matkastani Oxford streetille. Tuo kuuluisa katu on Lontoon suurin "high street" eli katu, jonka varrella on lahes kaikki kuuluisat vaateketjut - Zara, Gap, Banana Republic, H&M, Topshop, Mango, u name it, they got it. Oxford street on itsessaankin ihan nakemisen arvoinen turistilaumoineen, autoineen, vohvelintuoksuineen ja kodittomine, jalattomine pikku huilunsoittajasetineen. (Ok, toi vika oli pelottava.)














Itse paatin talla kertaa kayda vain Primarkissa, joka on vahanniinkun H&M mut viela puolet halvempi. En ollu ikina kayny sia, mut kaikki aina puhuu siita! I had to see for myself.









Ja kyllahan siela halpaa olikin. Boy oh boy! Lisaks siela oli vahan muutakin, nimittain ehka koko Ruotsi. Ja pari muuta, vahan pienempaa valtioo. Tayty vahan hengittaa syvaan ettei napannu jotain 2 punnan sukkiksii ja alkanu kayttaa niita ruoskana kuin Indiana Jones ikaan, hatistellakseen ihmisia vahan kauemmas. Ihan TAJUTTOMASTI siis porukkaa! Huh huh. Myohemmin kuulin tietenki, et ihan kodin lahel on Primark, joka on vahan pienempi ja huomattavasti hiljasempi. Mut taytyhan toiki ny kokee!

Selvisin kuin selvisinkin hengissa ulos, kadessani kassi, jossa kiva valikauden takki £17 ja kasa niita kahden punnan sukkahousuja. Olishan siela ollu paljon muutakin - melkein kaikki takit oli 15-30 puntaa, paitoja sai puolellatoista punnalla ja mekkovalikoima oli ihan kiva - mut jotenkin toi laatu vahan epailyttaa. Taytyy kattoo kestaako takki ekaa pikku peribrittilaista myrskya!

Kotimatkalla kavaisin viela ruokakaupassa ostamassa lasagneainekset. Mun lahikauppa on nimeltaan Tesco, se on varmaan semmonen englantilaisten S-marketti. Taytyy sanoo, et ruokien hinnat on ehdottomasti vahan alhaisemmat kun Suomessa! Lisaks valikoima on aika huippu vahan pienemmissaki kaupoissa - kaiken muun paitsi karkkien osalta! Voi kun tuli ikava kunnon suomalaista karkkihyllya kun isossaki Tescossa on jossain nurkassa joku ihan onneton pikku kasa.

Tiistaiaamu naytti talta:














Ihanat blackberryt! Tiistaina mun piti keskittyy koko paiva tyostaan mun semmosta hienoo tyosanastoo jota koitan kaantaa eri kielille, etta uskaltaisin paremmin palvella kaikkii venalaisii ja ruottalaisii ja semmosia. Ehdin tekeen sita ehka tunnin, kun niinikaan vapaapaivalla oleva Jaana ilmestyi oviaukkoon ja kysyi, lahetaanko ostoksille.

Mietin ehka 0,00005 sekuntia ja sanoin joo. Otettiin sitten tosta ihan vieresta bussi numero 220 ja hurautettiin noin kymmenen minsan paassa sijaitsevaan Wandsworth shopping centeriin. Bussista soitin vahan metrosedille... ainiin en kertonu via mihin ne 7 puntaa mun matkustuskortilta havis! Kavi ilmi, et jos ei lappaa sita korttia siihen lukijaan kun lahtee, vaikka olis mika poikkeustapaus, niin se sakottaa maksimisumman eli sen 7 puntaa! Sen saa kyl sit takas, kunhan on valmis kuunteleen tyhmaa hissimusiikkia 20 minuuttia ja sit selittaa metrosedalle puhelimessa et gimme my 7 quid back. Sain siis rahat takas kortille kivasti, mut tuli mieleen et kuinkakohan paljon London transportation saa ylimaarasta rahaa turisteilta, jotka ei tieda tota juttua?? En makaan olis tajunnu mitaan pyydella takas, jollei J olis sanonu.

Anyhow, se shopping center oli oikein kiva! Semmonen kunnon "mall", kiva tunnelma, hyvia kauppoja ja sopivasti kahviloita siroteltu niiden valiin. Ja ylakerrassa jatti-iso leffateatteri! Sinne taytyy paasta pian.

Kavin esim semmosessa kaupassa kun Clinton Cards :) Moi Liisa.

Taytyy sanoo, et tammosessa kaukana keskustasta olevassa mestassa on kylla aivan eri tunnelma kun esim tuola super posh Harrodsin ymparistossa. Kaikki myyjat sanoo hello love how are you sweetie ja there you go hun. Ei puhettakaan semmosesta keskustammassa!

Pyorittiin siis vahan aikaa ja viimesex mentiin kauppaan nimelta POUND STORE! Ihan mahtavaa. KAIKKI on siis yhden punnan! Brilliant! Siela vierahtikin tovi.


















Puntakaupan jalkeen oli aika lahtee kotiin. Bussipysakin ja kotioven valissa noin parinkymmenen metrin matkalla oli kuitenkin viela yksi paikka, jossa oli pakko kayda - Charity Shop eli paikallinen kirppis! Sita pyoritti tammoset kaks sopoo mummoo:









Loysin vintagemekon kolmella punnalla ja nahkasaapikkaat viidella! Jiihaa!

Kaikesta tasta shoppailusta uupuneena paatettiin viela nauttia chai lattet lahikahvilan terassilla. Johtopaatos kaikesta kun kaikki on kuultu on siis: Lontoossa voi nakojaan tehda onnistuneita ostoksia oli sitten budjettina 20 tai 20000 puntaa! (Tosin ehka vahan viela onnistuneempia tolla jalkimmaisella, heh heh.)



















Semmosta tapahtu siis viime paivina. Tanaan on torstai, istun juuri lounastauolla toiden alakerrassa ja riennan nyt takas ylos palvelemaan rikkaita turisteja. Eilen saatin myytya yhelle mummolle torkeen kalliit ja rumat hanskat kun sanottiin et "It looks a bit like Chanel!" Hahhaa! I love this job.

Alkakaa varata jo niita lentolippuja tanne, jooko? Pretty please? Ikaankuin vertaskuvallisesti sanottuna vahan ikavoin teita.

Uskollisesti teidan,

David Hasselhoff