Olen omena, olen omena, olen pyöreä omena!

Ollaan täpötäydessä lähipubissa kattomassa ManU - Arsenal -peliä. Tai, pikemminkin, Santtu ja 300 muuta tuijottaa telkkariruutua, ja mä istun naama vastakkaiseen suuntaan läppäri sylissä. Tunnen oudoksuvia, sekunnin murto-osaksi jalkapallon tiimellyksestä sivuun suunnattuja katseita selkäpiissäni.

Tää pubi, Westow House, on oikein mukava. Yhdessä nurkassa on jopa kaasulla toimiva "takka", jonka ympärillä olevat tuolit on tosin melkein aina varattu. Ja tässä nurkassa, missä mä sijaitsen tällä hetkellä, on seiniin upotettu kirjahyllyjä, jotka pursuaa vanhoja, kutsuvannäköisiä kirjoja.

Oho, ManU teki maalin.. menetin luultavasti toisesta korvasta kuulon hetkellisesti. Musta tuntuu, et nää ei ees kannata ManUa, mutta koska Arsenal on pohjois-Lontoosta, niin se on tietenkin paljon vihatumpi.

Täältä saa myös hyvää ruokaa, ja musa on loistavaa. Tänä iltana tosin musiikin korvaa telkkarin välittämä selostus ja korviahuumava humiva, sekä vähän lähempää kajahtelevat raavaiden brittimiesten huudahtukset ja taputus. Kaiken kaikkiaan tosi mukava mesta... oikeastaan ainoa valopilkku tässä metrottomassa, epäviehättävässä periferiassa. Ainoa asia, jota tuun kaipaan edes vähäsen. Me nimittäin... (drumrolls, please)

MUUTETAAN ENS VIIKOLLA!

Takaisin länteen! Takaisin metroyhteyksien ääreen! Kyllä, luitte oikein! Aika nopeeta toimintaa, tiedän. Mutta eihän tätä vois edes kutsua kunnon kikkailuksi, jos me ei muutettais vähintään kuukauden välein. :--D

Viime viikkojen PIENET kulkuyhteyshankaluudet nimittäin sai meidät vakuuttuneiksi siitä, että on pakko päästä johonkin vähän lähemmäs keskustaa. Käytiin katsomassa muutamaa kämppää, yks niistä oli HUIPPU, ja saatiin se. Jejje!

Southfields sijaitsee vähän niinkun Wimbledonin ja Fulhamin, sen ekan mestan, välissä. Ihan Fulhamin Upper Middle Class -piireihin ei siis päästy kipuamaan takaisin, mutta melkein :) Meidän uus asuinalue vaikuttaa tositosi kivalta! Santun työmatka tulee tippuun 20 minuuttiin, ja mulla noin puoleen tuntiin - aikamoinen helpotus nykyisen puolentoista (2, jos ne kuuluisat kolme lumihiutaletta päättää laskeutua junan raiteelle) tunnin sijaan! Santtu-paran ei tarvi sitten enää herätä 4.45 työaamuina. Myöskin sali ja kenttäalueet tulee oleen muutaman metropysäkin päässä, ja ylipäätään minne tahansa keskustaan pääsee yhdessä hujauksessa.

Wimbledon Park ja sen isoveli Roehampton Park, nuo massiiviset puistot, sijaitsevat ihan kämpän vieressä! Voin jo kuvitella itseni juoksemassa kukkaseppele päässä niiden vehreillä nurmilla. Täydellistä! Kaiken lisäksi meidän vuokra tippuu satasella. Vähän helpottuu stressi siis kaikinpuolin ens viikon perjantaina!

Laitan kuvia kämpästä sitten heti kun päästään sinne. Voin paljastaa jo nyt, että se on very clean, very white & very IKEA.

Keskiviikkoiltana kävästiin Brixton Academyssä kattomassa Interpolin keikka. Oli huippu! Ja kiva mesta. JA sielä sai pieni, nälkäinen, töistä suoraan tuleva ihminen syödäkseen; ennen keikkaa sai parilla punnalla vetästä sisuksiinsa ihanan rasvaisen juustopurilaisen. Bongattiin mm. tämmönen:









Heh.

Loppuviikko taas.. kohteli minua silkkihansikkain. Olin siis töissä, Meillä oli ilmeisesti joku "typerät, pihit brittiasiakkaat"-teemaviikko. Ne on oikeesti pahimpia! Kauheeta ajan haaskausta. Palvelen millon tahansa sata kertaa mielummin muutamaa iloista, punakkaa, pienessä hiprakassa olevaa tanskalaissetää, joiden kulmakarva ei hievahdakaan, kun ostosten loppusumma on £350. Tai japanilaisia. Ah, rikkaat japanilaiset; tuo idän lahja kapitalismille - pari viikkoo sitten meidän liikkeeseen marssi perhe, jonka isukki maksoi silmää räpäyttämättä 11 paria hanskoja ja neljä huivia, jotka kolme naispuolista perheenjäsentä toi kassalle. (£1100.) Harkitsin hetken kysyväni, haluaisko ne adoptoida mut. Tällä viikolla bongasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni MUSTAN American Express -kortin, jonka eräs nuori arabimies suurieleisesti ojensi käteeni. Se ei ookkaan mikä tahansa läpyskä, vaan aitoa titaniumia, ja painaa ihan sikana! Teki mieli vähän pelleillä että en muka jaksa pidellä sitä kädessä. Myöhemmin kuulin että sitä korttia ei niin vain anota, vaan siihen KUTSUTAAN, ja sen saadakseen pitää käyttää £1 000 000 vuodessa. Miljoona puntaa! Ei terve.

Great, ManU teki toisen maalin. Hyvästi, tärykalvo. Eräälle rikkaalle venäläiselle jalkapallojoukkueenomistajalle lähtee lasku kuulolaitekaupasta. HA!

Ainiin, lauantai-iltana mentiin ystävien kanssa syömään yhteen kivaan raflaan, ja sen jälkeen keilaan! Perhe Ahdesalo JYRÄS! Näytettiin vähän briteille, mistä kana pissii. Myönnettäköön, Santulle tuli yhdessä vaiheessa "sähly-ilme" (osa teistä saattaa tietää, mistä puhun.)

Tässä muutama kuva kotimatkalta.
























Tää ja ens viikko siis enää ghettomeininkiä, sitten muutto, ja saman päivän illalla mä meen junalla Manchesteriin! Kivvaa! Santtu taas lennähtää sinne kotikulmille pariks viikoks teidän iloks kikkaileen :) Kattokaa, että se on ihmisiks.

Heh, nyt sielä joku tuomari ilmeisesti langetti jonkun "epäreilun" rangaistus... kulma..jutun. Kuvitelkaa mielessänne 80 isoa brittisetää levittämässä käsiään samanaikaisesti ja huutamassa yhteen ääneen "WHAT THE ¤%¤%&"

Hullut.

Okei nyt... KOLMAS MAALI. hhhhhhnghh. .sydän..kohtapdjpfeafbördhfhhhh

Palaan astialle myöhemmin, jos oon vielä elossa. DAMN YOU, DAVID BECKHAM. Tai kuka peijakkaan irokeesipää sielä nyt temmeltääkään.

Heippa.

Ah, meinasin unohtaa; tässä kuva kuuluisista nahkasortseista. Todistan teille, että kyseinen vaatekappale on yhtä kaukana saksalaisista viiksisedistä kuin meidän nykyinen kämppä sivistyksen parista.









No, mitä sanotte? Very autumn/winter '10, non?