Snow (hey oh)

Ylistettyjä olkoon britit, ja niiden taito tehdä taloja, jotka päästää lämpimän ulos, mutta kylmän sisään, ja pitää kylmän sisällä.

Talvi on saapunut siis tännekin. Lunta tuli pikkusen tossa puolivälissä viikkoo. Kolme hiutaletta leijailee alas ja kaBOOM - koko mesta on aivan sekasin. Kaaos! Sireenien ulinaa, murtuneita lonkkia, hätääntynyttä kirkunaa, savua, ruumiita.. no ei ruumiita. Mutta KAAOSTA anyway.

Hohhoi.

Ja me, sopivasti sijoitettuna tarpeeksi kauaksi kaikista metrolinjoista, tunnemme lumen nahoissamme ennenkokemattomalla tavalla. HIRvittävä taistelu on ollu viime päivinä päästä ghettosta pois! Junayhteydet lakkautettiin samantien kun kaks hiutaletta oli varissut kiskoille -.-

Näin pohjoisen, karun maan kasvattina ei voi muuta kun naurahtaa vähän sarkastiseen sävyyn tän maan täydelliselle kykenemättömyydelle hoitaa 5cm lumikerros. Huh huh! Kaikki on ihan järkyttyneitä ja heittelee tuhkaa päälleen, kun on niin EXTREME weather conditionit. Paitsi tietenkin kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset, jotka tuhahtaa ja katsoo toisiaan merkitsevästi.

Semmosta siis. En nyt pitkästytä teitä sen yksityiskohtaisemmin viime päivien painajaismaisuudella, muuta kun tän pienen torstai-aamu-yhtälön verran:

Herääminen kuudelta

+ bussipysäkille seisoon tuntia aikasemmin kun normaalisti

+ 40 min venailua

+ dude tulee ilmottaan, et bussit on lakkautettu West Norwoodin ja meidän kämpän väliltä, koska ne kolme lumihiutaletta ILMEISESTI SAATTAIS HYÖKÄTÄ AGGRESSIVISESTI BUSSIN KIMPPUUN JA NIELASTA SEN

+ 35 minuutin kävely raivon vallassa West Norwoodiin

+ 20 min bussi Brixtoniin

+ Brixtonista metrolla Knightsbridgelle 3489563475 ihmisen kanssa

+ 15 min myöhästyminen töistä kaikista varotoimista huolimatta

= hermoromahdus.

Ja mitä tekeekään britit tän äärettömän, ankaran, jäätävän -3 asteen pakkasen kourissa? No tietenkin kaivaa esiin karvahatut ja tekoturkit, ja kääriytyy michelinmiesmäisesti kolmeen päällekkäiseen aran-kuvioiseen villapaitaan. Ja antaa ymmärtää, että ne ansaitsis jonkun urhoollisuusmitalin siitä, et ne menee töihin tämmösestä arktisesta kylmyydestä huolimatta. -.- Me nähtiin jopa - ja tää ei oo mikään vitsi - bussipysäkillä mies, jolla oli LUMIKENGÄT. Siis ei mitkään tavalliset paksut saappaat, vaan semmoset oikeet peijakkaan KEHIKOLLISET lumikengät. :---------------------DDD meinas vähän naurattaa.

Noniin, se näistä lumiaiheisista uutisista. Mun piti kertoo vähän siitä meidän hääpäiväillallisesta! Varasin siis töissä ollessa pöydän ravintolasta nimeltä Four o Nine, ihan vaan tunnelmallisten kuvien perusteella. Seiskalta tavattiin sitten Clapham Northin aseman edessä ja mentiin sen raflan lähelle drinkeille + vaihtaan lahjat (solmio & hajuvesi for him, spa-lahjakortti for her), kunnes kello löi kahdeksan, ja voitiin siirtyä ravintolan puolelle.

Sinne ei niin vaan mentykään sisään; ravintolan ovi oli ihan semmonen pieni kapee mitäänsanomaton ovi, joka ei näyttäny yhtään ravintolan ovelta. Voinko sanoa vielä kerran ovi? Ovioviovi. Eli, piti soittaa semmosta kelloa, ja yhtäkkiä ravintoladude kysyy ovipuhelimesta että ketä me ollaan, ja onko meillä varaus. Lyhyen keskustelun jälkeen ovi avattiin meille, ja päästiin kipuaan portaat yläkertaan, jossa meille avautui viihtyisä, hämärä, loft-tyylinen tila täynnä kynttilöitä ja puheensorinaa.









Kuva. Kuvittele ihmiset sinne. Ja sorina.

Meillä oli mukana sellanen voucher, jolla sai alkupalan ja pääruoan 20 punnalla. Ihan mukava hinta siis tollasesta fancy restaurantista, johon on varaa vaan kerran vuodessa :)

Ensin meille tuotiin lautasellinen.. hmm, todella pieniä pörpylöitä. Kaksi kummallekin. Toinen oli jotain sian vatsalaukkua, toinen oli mininacho salsalla ja ranskankermalla. Ihan erehtymätön "hienon ranskalaisen ravintolan" tunnusmerkki tommoset ravitsevuusnäkökannalta merkityksettömät minialkupalat, eikö vain? :D









Paikka oli siis ihan huipputunnelmallinen ja viihtyisä. Mä olin ihan innoissani kaikesta hienoudesta ja huomasin siinä pöydällä semmosen pienen valkoisen kipon joka oli täynnä jonkinlaista voidetta, ja ihan innoissani sitten otin siitä sormella reippaasti ja haistoin, kun ajattelin että se on joku "ihana tuoksujuttu". No, se oli voita. Tarjoilija katto hitaasti.

Alkuruoaksi samainen ranskalaisen intellektuellin näköinen tarjoilijamies toi meille vuohenjuustosalaattia ja maksapateeta viikunahillolla. Pääruoaksi mä otin kalaa, jonka nimi oli hake. Lausuin sen "hakhé", ja tarjoilija vastas "Oh you mean the HEIK?" Nolotti jo toisen kerran. Hyvvää oli! Santtu taas söi "kunnon lihaa" salaattipedillä. Jälkiruoaksi otimme omena-kaurapaistosta kanelijäätelöllä sekä brownieseja, jotka oli maailman parhaita.











Ainiin; vessa oli tyylikäs ja sielä soi Feistin Leisure Suit. Perfect!

Perjantai-iltana taas mentiin Strada-nimiseen italialaisketjuravintolaan syömään porukalla, ja sen jälkeen Troubadour Café:en, joka on semmonen hauska rento kahvila-baari-musapaikka. Sielä oli semmonen ilta, et uudet, tuntemattomammat artistit (6 kpl) esiinty kukin puoli tuntia kerrallaan. Saatiin nauttia niin indie rockista, jazzista kuin afrikkalaisvaikutteisesta musasta :)

Seurueemme näytti mm. tältä:











Mukava ilta! Sitten sunnuntaina Aarre&Mekke tulikin kylään ja kikkailtiin yhdessä pari päivää. Kuinka mukavaa olikaan heittää kunnon suomalaista, vähän kieroutunutta läppää omalla äidinkielellään :) Tässä vähän fiilistelykuvia.





























Semmosta siis. Viime päivät ollaan siis vietetty suht normaalia arkee. Viikko sitten kävin kattomassa Dior Illustrated -näyttelyn, jossa oli esillä Rene Gruau -nimisen hepun piirtämiä mainoskuvia Diorin parfyymeille 30-80-luvuilta. Hiipparoin sielä kenttähameessani vähän outsiderina kaikkien fashion studentsien keskellä. Mielenkiintoinen näyttely oli kyllä! Santtu saattaa esittää eriävän mielipiteen.










Käväsin samalla reissulla tsekkaamassa myös Selfridges -tavaratalon uuden kenkäosaston, jota on ylistetty kovasti.











Ostin muutamat Louboutinit, luonnollisestikin.

Tässä vielä pari kuvaa viime päiviltä :)









Vogue sai mut aivopestyä ja ostin Topshopista camelinfäriset villaSHORTSIT. Eikä tässä vielä kaikki! Ostin myös mustat nahkasortsit. Luitte oikein. Kuvaa seuraa myöhemmin. Santtu meinas kuolla.

Parin päivän takaista materiaalia eräästä katastrofaalisesta kotimatkasta.









Joku kärttyisä setä. Ootettiin bussii vähäsen, kunnes joku dude tuli bussin suunnasta ja ilmotti kävelleensä South Croydonista noin 5 kilsan päästä näkemättä vilaustakaan bussista. Päätettiin siis sittenkin tehdä reipas kävelylenkki vielä koksaillan päätteeks kello 1030 lumisohjossa. Ylämäkeen! Santtu-parka oli koksakengissään kuin bambi jäällä.











Matkalla näimme bussiparan, joka oli hätävilkut päällä. Oikeestaan nähtiin useampikin tienviereen jäänyt ajoneuvo, sillä - lainatakseni rakasta aviomiestäni - "näillä paviaaneilla ei oo nastarenkaita."

Yks toinen ilta taisteltiin tiemme kotikulmille ja palkittiin itsemme kunnon pubi-illallisella.













Vaahtokarkkikaakao lohdutti hieman!

Nyt aiotaan viettää mukava koti-ilta näiden seurassa:











Jiihaa!

Päivitän taas tietoja tässä jossain vaiheessa!

Heippa.

Ps. EELIS: Santtu kävi kuin kävikin kattomassa dinosaurusnäyttelyn. Näytän sulle videon T-Rex:stä kun tuun käymään suomessa, se oli aika hurja!