Kuvan apina liittyy tapaukseen.
Näiden pitkien automatkojen hiljaisuus saa mut sukeltamaan syvälle lapsuuden traumoihin. Takaisin asiaan! Tähän mennessä Wyoming on aika peltovoittoista myös, mikä sopii toisaalta ihan hyvin siihen, että ollaan kaikki neljä perinteisessä autonilmastointi-turisti-räkätaudissa. Huomiseen mennessä ollaan toivottavasti taas normaalissa atleettista 70-vuotiasta vastaavassa kunnossamme, niin voidaan pistää sudenpentuhatut päähän ja tarpoa menemään pitkin kansallispuistoa.
Ainiin, palataan vielä hetkeksi Austiniin! Poikien aamuyöinen retki Franklin BBQ:n jonoon kannatti, ne oli heti toisena yhden kiinalaisen opiskelijatytön jälkeen, ja niiden perässä varmaan 60-70 henkeä. Jonossa oli ihan hilpeä tunnelma, sielä oli useampi porukka lievittänyt odottamisen tuskaa pikku hönssypullolla... Vähän ennen kun ovet aukes kello 11 tuli yks henkilökunnan jäsen ulos, käski kasaamaan taitettavat tuolit ja kävi ojentamassa ehkä puolessavälissä jonoa olevalle dudelle "Last man"-kyltin, loput lähetettiin tyhjin käsin kotio. Raakaa peliä! No, me käveltiin sitten ihan keisarina sisälle ja oltiin silleen että howdy y'all, saataisko noin 2 kiloa lihaa.
Kaikki meni. Tunsin, kuinka verisuonet vanheni yhtäkkiä viis vuotta, mutta dayumn it was worth it!
Jotenkin teemaan sopivasti päätettiin sitten siinä masut täynnä ajellessa, että tutustutaanpa myös ketjun alkupäähän, ja piipahdettin katsomaan perinteisiä karjamarkkinoita Dallasin pohjoispuolella. Oli hauska paikka! Nähtiin paljon possuja, cowboyhattuja ja republikaanien kannattajia!
Pakko oli vetäistä myös klassinen corn dog ja söpöt pienet piirakat, olihan aamupäivän kabbanaaleista kulunut jo muutama tunti.
Oklahoman motellipysähdyksestä ei oo muuta mainittavaa, kun että sää oli yhtäkkiä hämmentävän kotoisa. Oli hassua, kun oli astunut viimeksi auton sisään Teksasin suloisen hikisessä alkuillassa, ja yhtäkkiä muutaman tunnin päässä kun hyppäs samasta ovesta ulos, oli vastassa hyytävä tuuli ja pikku tihkusade, vähän ku sellainen lempeä pikku muistutus siitä että mihin sitä taas parin viikon päästä palataan!
Tänä aamuna alotettiin päivä taas tälläisellä ravintoympyrän mukaisella aamupalalla.
Onhan tää ollu melkosta syömistä tää reissu, jopa mun standardeilla. Pertti totes, että meidän ajoittaiset nukkumisvaikeudet johtuu varmaan siitä, että sydän pelkää et mitähän sieltä on seuraavana päivänä tulossa. Täytyy pistää joku tuoreilla naamakuvilla varustettu saatekirje tulemaan Suomeen paria päivää ennen kotiinpaluuta, ettei ystävät ja läheiset sulje ovia nenän edestä epähuomiossa!
Ainiin, pojat ei oo ajanu partaa koko lomana ja täytyy sanoa että ne on kyllä varsinainen Miracle Twins of Facial Hair. Saanko esitellä; "Viiksi" ja "Alaparta".
Toivottavasti jatkatte vielä lukemista näistä kuvista huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti