Vista, CA

Hola, tääl ollaan elävien kirjoissa taas! En oo ollu vatsataudissa sitten lapsuuden, nyt nappasin jackpotin. Tyynimeri veti surffaus-yritys-räpiköinnin yhteydessä pataan niin voimakkasti että nielin pari desiä suolavettä, ja sieltä luikerteli mukana varmaan joku pieni delfiininkakkapökäle. Heräsin aamulla pikku huonikseen ja mietin et terve, mä oon tullu niin vanhaks että kaks olutta on liikaa, mut aika pian kävi ilmi että kyse on kunnon vanhanaikaisesta vatsataudista! Tätä seurasi kuudentoista tunnin ylenantaminen, josta noin puolet makasin yhden tuntemattoman ystäväperheen kylppärin lattialla sikiöasennossa, heiluttelin itseäni edestakas ja tein pyhän lupauksen et en enää ikinä valita elämän pienistä epämukavuuksista. Yhdeltä yöllä sain syötyä viisi suolakeksiä ja appelsiinin, olo oli kuin Kiinan keisarilla! Nyt alkaa elämä voittaa onneks, ja hei, lomakilot tais ainakin lähteä, hihee!

Meidän isäntäperhe on aivan ihana, niillä on ihan täydellisen upea talo ja elämä ja ne kaikki surffaa ja on ravareita ja hoikkia ja ruskettuneita. Niiden keittiön pöytä on suunnilleen samankokoinen kun meidän kämppä. Eilen toi perheen äiti sano että sen vanhemmat pyys et mentäisiin tohon lähelle niiden kämpälle uima-altaalle, ja sit jos ketään kiinnostaa niin sen iskä vois viedä meitä kattoon maisemia sen lentokoneella. Öö, selvä? Jos tuutte joskus Tampereelle niin me viedään teidät Koskikeskuksen Spice Iceen, kunhan maksatte oman osuutenne. Äsken ne kysy et tänään ku tuutte takas rannalta niin SAADAANKO tehdä teille illallista ja blood orange margaritoja, oltiin silleen että no jos pidätte asetta ohimolla niin sitten. Vitsi mitä tyyppejä! Kaiken lisäks ne vielä jaksaa hymyillä ja naurahdella sopivin väliajoin ku me sössötetään jotain sarkastista suomiläppää, joka ei ehkä täysin käänny englannin kielelle.

Ainiin, se surffilaudalla kikkailu oli traumaattisista lieveilmiöistä huolimatta tosi hauskaa! Siinä huomas ensinnäkin sellasen nöyrän hiljaisuuden vallassa että vastoin aiempaa käsitystä mulla ei ole yhtäkään lihasta ylävartalossa. Ei ollu puhettakaan että olis päässyt paddlaamalla yhteenkään aaltoon, hyvä kun pari kertaa pääsin hirveällä ähellyksellä sinne isojen aaltojen taakse, sit piti kymmenen minsaa vaan maata pötköttää laudan päällä ja keräillä voimia. Yhden kerran pääsin sellaseen pikku vaahtopäähän niin et menin hetken aikaa polvillaan, hahaa! Odotan, että Sports Illustrated syöksyy hetkenä minä hyvänsä ovesta sisään tekeen haastattelua.

En oo ottanu paljon yhtään kuvia viime päivinä, mut tässä pari fiilistelyä rannalta, ja sit pari randomia otosta:

Pertsa ja muut atleetit Venice beachilla aka "Muscle Beachilla", ei nähty mitään ihan jäätäviä möykkyjä, harmi, oli varmaan liian aikainen aamu.

Kohta lähdetään koksaan, sovittiin sellasesta leikkimielisestä kilpailusta et kuka bongaa eniten silareita, niitä on kuulemma noin kolmasosalla siskoista. Such fun!