Grande Finale

Nyt on lontoonkikkailut siis kikkailtu ainakin toistaiseksi! Kiitos kun ootte jaksanu seurata mun höpinöitä! Ootte huippuja!

Automatka Suomeen oli ihan... viihdyttävä. Muun muassa:

- löydettiin itsemme keksellä yötä Venäjän rajalta. Kenen bright idea on ollut laittaa joku random pala Venäjää Puolan ja Liettuan väliin? Ja miks navigaattori ei tajua sitä että me ei HALUTA SINNE? Ei auennut Äiti Venäjän syli meille tällä kertaa. Uus kokemus tietysti tulla käännytetyksi rajalta takaisin viiksekkään rajasedän toimesta.

- edellisen seurauksena otettiin "pieni" kahdensadan kilometrin detour kinttupolkuja pitkin Liettuan rajalle.

- lähellä kyseistä rajaa polliisit pysäytti ja puhallutti Santun - käyttäen sellasta kummallista laitetta johon ne ei vaihtanut pilliä ollenkaan. Santtu on nyt siis ikään kuin suudellut viittäkymmentä puolalaissetää ::::::::::::::::::::::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

no niin, on vähän tyhmä juttu. Sori.

Näytettiin (ja auto näytti) tältä paluumatkalla:

















Yöt nukuttiin auton perässä sohvasängyn päällä! Kuinka kätevää! Eikä pelottanu yhtään sielä saksalaisten rekkakuskien viekussa.

Joopatijoo! Olis varmaan pitänyt keksiä jotain hienoa sanottavaa tähän loppuun, mutta nyt ei oikein "irtoa" mitään. Kikkailu jatkuu Suomen kamaralla armottomampana kuin koskaan ennen!

Ainiin, löysin jotain sekalaisia kuvia vielä puhelimesta. Isketään ne nyt tähän loppun!






































Merci et au revoir <3

Laduree

Bonjour!

Kello on kolme ja mä en saa unta. No, tulihan sitä kaks tuntia nukuttua.

Tänään, tai siis hmm eilen, pakkasin ja siivosin kauheella raivolla, nyt kaikki meidän kamat on oransseissa Sainsburys-kasseissa ja vähäsen sinisissä Ikeoissa. Paitsi ne surullisenkuuluisat sohvat, heh heh!

Santtu varmaan (toivottavasti) nukkuu eräässä pakettiautossa erään ranskalaisen rannikkokaupungin satamassa, ja parin tunnin päästä se hurauttaa junan kyydissä
tunnnelin läpi Englannin puolelle. Siitä parin tunnin päästä se ilmaantuu luultavasti tohon pihalle ja hyökkää kauheen sählyilmeen kanssa kantaan kamaa autoon >:)

Sit alkaa matka kohti Suomea! Hassuaaaaaa

Toivottavasti päästään ehjinä perille! Vähän jännittää, senpä takia varmaan sisäinen herätyskelloni päätti, että 3:07 on ihmisten aika nousta.

Voisin tässä aikani kuluksi siis laittaa pari kuvaa eiliseikuntoissapäiväiseltä tee-hetkeltä. Käytiin kaverin kanssa "viimeisellä" jutustelulla, paikkana Harrodsin sisältä löytyvä Laduree -kahvila. Kyseessähän on se ranskalainen teehuone, joka on tunnettu etenkin macaronseista, noista pienistä värikkäistä suussasulavista pörpylöistä, joita on ah-niin-vaikeaa leipoa itse (ja samaa pariisilaistunnelmaa on muutenkin vaikea tavoitella forssalaisessa kerrostalokolmion keittiössä, jossa on 70-luvun ruskeat keittiökoneet.)

Ehdin ottaan nää kaks kuvaa:







...ennenkuin nyrpeä tarjoilija syöksyi paikalle ja ilmoitti, että kuvaaminen on KIELLETTYÄ! Naurettavaa. No, jatkoin kuvaamista iPuhelimella, joten seuraavat kuvat ovat laadultaan hirveitä. Noh...

















Se oli tosi söpö mesta! Vähän houkutti ostaa kotiin pieni rasiallinen macaronseja, mutta budjetti venyi jo turhan paljon nautittuani ton kuuden punnan kakunpalan... hirveitä hintoja! Huh huh. No, kohta palataan Viialan kotileipomon berliininmunkkeihin.


Kappas, kello on neljä, joten enää pari tuntia niin voin ihan kunnolla nousta ylös ja lampsia Starbucksiin "viimeiselle cappuccinolle". Kauheen dramaattista >:)

EastEnders

Sunnuntaina tein samanlaisen kuvienottohengailureissun itä-Lontooseen! Siel on tunnetusti paljon ulkomaalaisia, mm. väekkäät intialais- ja pakistanilaisyhteisöt. East End on myös tosi "trendy", sielä asuu kaikki nuoret muotisuunnittelijat ja deejiit ja kaikki muutkin "kuulit", jotka asuu sielä jossain räjähtäneessä kattohuoneistossa vastalauseena West Endin perinteiselle ja siloitellulle eleganssille (tosin siinä siloitellussa eleganssissa elävien vanhempiensa rahoilla.) Kikkailin siis Shoreditchissa ja Brick Lanella ja vähän joka paikassa. Pitemmittä puheitta KUVII!

















Aika erinäköistä on siis verrattuna keskiluokkaiseen länteen!

Street marketteja oli idässä kans tosi paljon - ruokaa, vaatteita, koruja, you name it, they sell it. Bongasin myös hassuja katusoittajia ja katuKAMPAAMON! Olihan sielä tosi letkee meininki, jamaikalaisia rytmejä soljui ulkoilmaan levykauppojen ovesta ja eräs makeahko tuoksu leijaili myös vastaan välillä - ehkä siinä se letkeyden syy?

















Puserruin lopulta intialaispappojen välistä pois Brick Lanelta ja siirryin seuraavaan kaupunginosaan Spitalfieldsiin (houkutteleva nimi!), joka on vielä itää, mutta sielä on jo paljon "normaalimpi" ja keskustamaisempi meninki.

Join kahvia kunnon ranskalaisessa porvarikahvilassa kaiken sen tiilen ja graffitin jälkeen >:)





Voiko olla mitään parempaa kuin:

iso kuppi cappuccinoa

jättiläismäinen suklaakakun pala, jonka voi syödä YKSIN

Agatha Christien pokkari ja

kiinnostava ihmisvilinä, jota voi laiskasti vilkuilla sivusilmällä?

No ei.

Piipahdin sisään myös Old Spitalfields Marketiin, jossa viikonloppuisin myydään kaikenlaista lähinnä vaatteisiin ja kankaisiin (:D) liittyvää. Sieltä käy kuulemma kaikki muotisuunnittelijaopiskelijat ostamassa tarpeet tuleviin mallistoihinsa. Olihan sielä yhdessä kulmassa myös pieni kirjakoju, josta mä löysin... kolme Agatha Christiee :----D








Käppäilin myös alas Thamesin rannalle Tower Hillin alueelle ja nappasin jonkun laiskan kuvan Tower Bridgestä...








...sekä maailman surullisimman kuvan itse Toverista. :-D Kaikkien tollasten kuvaaminen on niin turhauttavaa, kun kuitenkin sata muuta on jo ottanut tälläsen ultimaalisen hienon kuvan:





See what I mean? Paljon siistimpää mun mielestä kuvata kaikkee vähemmän arvostettua, kuten murskattua Enrique Iglesiaksen levyä joka lojui jalkakäytävällä kun kävelin aamulla bussipysäkille (josta en kuitenkaan, paradoksaalista kyllä, ottanut kuvaa, sillä "poikani" oli laukkuni rajallisesta tilavuudesta johtuen kotona.) Jollain oli menny hermot Enriqueen, hahhaa! :-D

Nyt harmittaa että siitä ei oo kuvaa :(

No, ehkä selviän.

Nyt lähtö kokoukseen - VIIMEISEEN kokoukseen Brittein Saarilla ainakin vähään aikaan. Hassuaaaaaaa! Toivottavasti ei iske kauhee sentimentaalinen tunteidenpurkaus! Toivottakaa onneaaa!

Ps: Bridgeistä puheen ollen: Tiedättekö London Bridgen? Siitähän on jotain laulujakin? No, järkytykseksenne voin kertoo että se on SAIRAAN RUMA! Ihan perussilta! Varmaan Viialan Haihunkoskenkin yli menee hienompi! Huijausta! Lisäks siinä kohtaa haisi kakalta. Turha siis käydä katsomassa moista!

Ronnie Scott's

Kuvia lauantai-illalta!

Erään siskon shoe collection, ihan kuin jostain leffasta. AH! Blahnikia, Jimmy Choota - sekä ei yhdet, vaan KAHDET Louboutinit! Olo oli kuin karkkikaupassa.







Syötiin The Little French Restaurant -nimisessä raflassa. Söin paistettua vuohenjuustoa, Coq au vinia ja omenapiirakkaa kookosjäätelöllä. Très french, très halpaa myös - kaikki oli yhteensä 9,95 vaan!














Ranskalaisen tarjoilijan neuvominen englanniksi käyttämään järkkäriä, jonka tarkennin on vähän rikki ja jää jumiin = <3 (& myös vaikeaa muodostaa oikeaoppiseksi lauseeksi?)

Syömisen jälkeen mm. metroaseman automaatti söi multa vitosen, mutta ei siitä sen enempää. Lopulta päästiin Sohoon ja mentiin maailman parhaalle jazzklubille Ronnie Scott'siin.

















Oli mugavaa!