Helsinki-Vantaan Starbucks, ylihintainen, joskin herkullinen kahvi virtaa ja joululaulut soi. (Hyräilen koko ajan vahingossa mukana.) Jouduttiin herään epäinhimillisesti 5.30.
Santtu yritti urheasti käydä siirtämässä meidät bisnekseen, mutta virkailijat ei lämmenny. Föönaus unohtui.
Meidän rantakohteessa on sääennusteen mukaan monsuuni.
Onneks mulla on agathachristieitä.
Unohdettiin Blokus :( tosin... Ehkä kyseessä oli jokin jumalallinen väliintulo, ottaen huomioon viime reissun kiristyneet hymyt ja lentävät nappulat.
NYKÄNEN JA HYTTINEN, menkää NYT SINNE LÄHTÖPORTILLE! Ahdistavaa.
Ikävöin kaikkia ja kuvittelen mielessäni miten pienet Hiltonin suihkugeelit räjähtää mun rinkan sisällä juuri nyt.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Ainiin!
Ainiin, unohdin esitellä tärkeän löydön reissua ajatellen. Kolmen euron matkasilitysrauta!
Kyä ny tulee hyvä reissu!!!
Kirpparilla katseeni kiinnittyi myös näihin hellyyttäviin esineisiin. Täytyykö edes mainita että nää on Viialasta?
Tajusin muuten että tarvisin jotain uikkareita matkalle. Ajattelin ensin ostaa ne sitten perillä halvalla, mutta sit muistin että Thaimaastandardien mukaan mun äässiin mahtuu kaks huonetta ja keittiö. Kaupoille siis..
Kyä ny tulee hyvä reissu!!!
Kirpparilla katseeni kiinnittyi myös näihin hellyyttäviin esineisiin. Täytyykö edes mainita että nää on Viialasta?
Itsetehty Aku-lamppu
Rantalelu-matkapotta. THAT'S RIGHT.
Pojan ilme? "I can't lift the cup up?"
Tajusin muuten että tarvisin jotain uikkareita matkalle. Ajattelin ensin ostaa ne sitten perillä halvalla, mutta sit muistin että Thaimaastandardien mukaan mun äässiin mahtuu kaks huonetta ja keittiö. Kaupoille siis..
Pannaas mennen Pattajalle!
Eilen jysähti tajuntaan, että lähtöön on alle kolme viikkoa. Tähän asti kun joku, eli Kettuska aina meidän kahvitteluhetken yhteydessä, on kysynyt fiiliksiä matkasta, oon olmisti todennut että ei tunnu vielä miltään. Eilen jännitys kouraisi mahanpohjaani!
Kaikki alkoi tuntumaan vähän todellisemmalta myös kun Aarre-setä laittoi sähköpostiin Phattalungin turistikartan.
En oo luonnollisestikaan tehnyt mitään järjestelyjen eteen...
Nooo, kirpputoreilta on löytynyt hellevaatteita. Joku saattaisi ajatella tämän olevan ristiriidassa sen kanssa, että olen itseasiassa suuresti edeltäjulistetussa pyhässä ostolakossa lokakuun ajan. Kyseessä on harvinainen tila jossa pikkuaivot eivät pysty käsittelemään ko. lakkoa
Tähdellisintä olis juuri nyt varata lennot Bangkokista eteenpäin ettei jäädä ylihintaisten houkutuslänsimaiskahviloiden ja pakokaasun kyllästämään 100-asteiseen limboon.
Mua huvittais mennä pariks päivää jonnekin jossa pääsis tekeen aloittelijoiden surffauskurssin!
Odotan hetken että saatte lopetettua nauramisen..
Surffausasiassa nousee nyt kaksi ongelmaa esiin:
Näyttää siltä että jouduttais mun päähänpiston takia meneen Phuketin PATONG BEACHILLE. Hahahhhahahahahahahahhahahhahahahhahajajajaaaaaa!
Toiseksi, oon varma että kurssin yhteydessä järjestetään pakollinen notkeustesti johon on raahattu Viialan Hirvialhon yläasteen demonistinen "venymispenkki"
Katotaan miten käy. Saatan tyytyä viikon mittaiseen lorvimiseen anywhere-else-but-Phuket (Pattaya?) rommikola toisessa kädessä ja kirja toisessa. Which brings us to my other issue...
Montako pokkaria voi pakata mukaan ilman että Santtu menettää järkensä?
Myös; millaisia kirjoja haluan lukea, ja ennen kaikkea, onko tarjolla tummaa rommia? Ehehee! Mä en oo pitänyt lomaa vuoteen.
Kommenteissa voitte kertoa miltä teistä tuntui kasilla kun sormet ei ylttynyt nollakohtaan.
Kaikki alkoi tuntumaan vähän todellisemmalta myös kun Aarre-setä laittoi sähköpostiin Phattalungin turistikartan.
En oo luonnollisestikaan tehnyt mitään järjestelyjen eteen...
Nooo, kirpputoreilta on löytynyt hellevaatteita. Joku saattaisi ajatella tämän olevan ristiriidassa sen kanssa, että olen itseasiassa suuresti edeltäjulistetussa pyhässä ostolakossa lokakuun ajan. Kyseessä on harvinainen tila jossa pikkuaivot eivät pysty käsittelemään ko. lakkoa
Tähdellisintä olis juuri nyt varata lennot Bangkokista eteenpäin ettei jäädä ylihintaisten houkutuslänsimaiskahviloiden ja pakokaasun kyllästämään 100-asteiseen limboon.
Mua huvittais mennä pariks päivää jonnekin jossa pääsis tekeen aloittelijoiden surffauskurssin!
Odotan hetken että saatte lopetettua nauramisen..
Surffausasiassa nousee nyt kaksi ongelmaa esiin:
Näyttää siltä että jouduttais mun päähänpiston takia meneen Phuketin PATONG BEACHILLE. Hahahhhahahahahahahahhahahhahahahhahajajajaaaaaa!
Toiseksi, oon varma että kurssin yhteydessä järjestetään pakollinen notkeustesti johon on raahattu Viialan Hirvialhon yläasteen demonistinen "venymispenkki"
Katotaan miten käy. Saatan tyytyä viikon mittaiseen lorvimiseen anywhere-else-but-Phuket (Pattaya?) rommikola toisessa kädessä ja kirja toisessa. Which brings us to my other issue...
Montako pokkaria voi pakata mukaan ilman että Santtu menettää järkensä?
Myös; millaisia kirjoja haluan lukea, ja ennen kaikkea, onko tarjolla tummaa rommia? Ehehee! Mä en oo pitänyt lomaa vuoteen.
Kommenteissa voitte kertoa miltä teistä tuntui kasilla kun sormet ei ylttynyt nollakohtaan.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
I wish I was a little bit taller, I wish I was a baller
Huomasin just että iloitsin viimeksi liian varhain, NYT on vasta 40 päivää lähtöön. Excited much? Oikeastaan lähtötunnelma ei ole vielä päässyt tiivistymään, kun on miljoona asiaa ja mietin enemmänkin mitä kaikkea rakkaalla Tanpereella tapahtuukaan sillä välin kun ollaan pois, ja kuinka elokuvakerho jää tauolle koko talveksi, paitsi että muut tietenkin katsoo kivoimmat klassikot sillä välin, ja kuinka haluaisin omnipotentiaalisesti kikkailla kaikissa maapallon osissa samaan aikaan.
Länsimainen hapate, kuinka syleilenkään sinua hyvästiksi jo hyvissä ajoin!
Viime reissun perusteella eniten tulee ikävä:
- musiikkia (toki voi kuunnella omasta taskustaan vaikka eurodancea aamusta iltaan, mutta kaikki mitä kuuluu julkisilla paikoilla ja telkkarissa ja silleen). Vrt. Tel Aviv '10 ja helpottunut itku kun the Killersin Bones soi jenkkibaarissa kolmen viikon itämaisen joikaamisen jälkeen.
On the other hand: thaimaalaiset musiikkivideot on tosi viihdyttäviä kaikessa melodramaattisuudessaan. Voisin myös ottaa tässä vaiheessa jo pienen hetken ja mietiskellä syvän kiitollisuuden hengessä sitä, että kolmeen kuukauteen ei tarvitse pelätä kuulevansa jostain radio Novaa tai suomi"hiphoppia".
- edelliseen liittyen; soittaminen. Tiedoksi J&J&J&M:lle että jos mut on palatessani korvattu uudella basistilla, niin sitten... Soitan triangelia
- löyhästi edellisiin liittyen; (mahdolliset) keikat Suomessa meanwhile. Vrt. The National HKI maaliskuu '11, onneksi kärsimys korvataan tän kuun lopussa! Pelkään eniten että herään joku aamu ja luen uutisista että 1000 km päässä the Black Keys, Arctic Monkeys ja Bloc Party on parijonossa astumassa jonnekin Tavastian stagelle yhteiskeikalle (täysin mahdollista.)
- viini, juusto, leipä ja muut thaimaassakalliit herkut
- pitkien housujen käyttäminen
- kahvilakulttuuri
Varmaan on jotain muutakin, joista voin raportoida myöhemmin kun ne jysähtää tajuntaan.
Tulen kaipaamaan myös Ritun hengellisten c-kasettien kokelmaa:
Länsimainen hapate, kuinka syleilenkään sinua hyvästiksi jo hyvissä ajoin!
Viime reissun perusteella eniten tulee ikävä:
- musiikkia (toki voi kuunnella omasta taskustaan vaikka eurodancea aamusta iltaan, mutta kaikki mitä kuuluu julkisilla paikoilla ja telkkarissa ja silleen). Vrt. Tel Aviv '10 ja helpottunut itku kun the Killersin Bones soi jenkkibaarissa kolmen viikon itämaisen joikaamisen jälkeen.
On the other hand: thaimaalaiset musiikkivideot on tosi viihdyttäviä kaikessa melodramaattisuudessaan. Voisin myös ottaa tässä vaiheessa jo pienen hetken ja mietiskellä syvän kiitollisuuden hengessä sitä, että kolmeen kuukauteen ei tarvitse pelätä kuulevansa jostain radio Novaa tai suomi"hiphoppia".
- edelliseen liittyen; soittaminen. Tiedoksi J&J&J&M:lle että jos mut on palatessani korvattu uudella basistilla, niin sitten... Soitan triangelia
- löyhästi edellisiin liittyen; (mahdolliset) keikat Suomessa meanwhile. Vrt. The National HKI maaliskuu '11, onneksi kärsimys korvataan tän kuun lopussa! Pelkään eniten että herään joku aamu ja luen uutisista että 1000 km päässä the Black Keys, Arctic Monkeys ja Bloc Party on parijonossa astumassa jonnekin Tavastian stagelle yhteiskeikalle (täysin mahdollista.)
- viini, juusto, leipä ja muut thaimaassakalliit herkut
- pitkien housujen käyttäminen
- kahvilakulttuuri
Varmaan on jotain muutakin, joista voin raportoida myöhemmin kun ne jysähtää tajuntaan.
Tulen kaipaamaan myös Ritun hengellisten c-kasettien kokelmaa:
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Kikkailu jatkuu
Armoton kikkailu jatkuu 40 vuorokauden päästä uudella mantereella, kun me lähdetään ThaimaaSEEN eli Thaikkuihin oppimaan kieltä / kentälle / juomaan singhaa. Koska mulla ei oo tekemistä, blogin uusi aikakausi alkaa jo näistä lähtöä edeltävistä epämääräisistä järjestelyistä. Welcome aboard!
Lähtöpäivä sattuu olemaan meidän seitsemäs hääpäivä, joten ajattelin aarremaisesti sweet talk us into bisnesluokka. Mietin pitäiskö ottaa "casually" mukaan vihkitodistus ja hääkuva, vai onko se tosi dorkaa jos ojennan ne vapisevin käsin tiskille? Oikeastaan se on aika dorkaa jo näin kirjoitetussa muodossa :D No, otan ehkä varmuuden vuoksi ainakin sen kuvan, sillä jos pelkkä seitsenvuotinen avioliitto ei riitä avaamaan portteja, niin Santun hiusten kuohkeus saattaa sen tehdä!
Mitä järjestelyjä sitten on jo tehty? Katsotaanpa...
- sisustin olohuoneen uudelleen tulevaa alivuokralaista ilahduttaakseni
- ostin läjän olkapäät peittäviä paitoja bussikuskiystävällisissä väreissä
- ostin solariumkortin
Mukavaa että kaikki relevantti on jo hoidettu.
Sitten on vielä muutama pikku juttu kuten:
- järjestää firman kirjanpito reissun ajalle
- hankkia alivuokralainen
- lennot Bangkokista määränpäähän
- viisumiasiat
- perehdyttää Satu mun asiakkaisiin
- ainiin, kertoa asiakkaille että i'm outta here
- ainiin, kertoa Satulle että se tekee mun t..No hehheh, oon mä sen kertonu
HUOM: kuvalla ei ole mitään tekemistä meidän reissun kanssa, koska meidän kohdekaupunkihan sijaitsee kaukana hiekkarannasta eikä sielä ole mitään, EI EDES SWENSENS -JÄÄTELÖBAARIA, jotta mukavuudenhaluisella lihalla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hommiin.
Lähtöpäivä sattuu olemaan meidän seitsemäs hääpäivä, joten ajattelin aarremaisesti sweet talk us into bisnesluokka. Mietin pitäiskö ottaa "casually" mukaan vihkitodistus ja hääkuva, vai onko se tosi dorkaa jos ojennan ne vapisevin käsin tiskille? Oikeastaan se on aika dorkaa jo näin kirjoitetussa muodossa :D No, otan ehkä varmuuden vuoksi ainakin sen kuvan, sillä jos pelkkä seitsenvuotinen avioliitto ei riitä avaamaan portteja, niin Santun hiusten kuohkeus saattaa sen tehdä!
Mitä järjestelyjä sitten on jo tehty? Katsotaanpa...
- sisustin olohuoneen uudelleen tulevaa alivuokralaista ilahduttaakseni
- ostin läjän olkapäät peittäviä paitoja bussikuskiystävällisissä väreissä
- ostin solariumkortin
Mukavaa että kaikki relevantti on jo hoidettu.
Sitten on vielä muutama pikku juttu kuten:
- järjestää firman kirjanpito reissun ajalle
- hankkia alivuokralainen
- lennot Bangkokista määränpäähän
- viisumiasiat
- perehdyttää Satu mun asiakkaisiin
- ainiin, kertoa asiakkaille että i'm outta here
- ainiin, kertoa Satulle että se tekee mun t..No hehheh, oon mä sen kertonu
torstai 9. kesäkuuta 2011
Grande Finale
Nyt on lontoonkikkailut siis kikkailtu ainakin toistaiseksi! Kiitos kun ootte jaksanu seurata mun höpinöitä! Ootte huippuja!
Automatka Suomeen oli ihan... viihdyttävä. Muun muassa:
- löydettiin itsemme keksellä yötä Venäjän rajalta. Kenen bright idea on ollut laittaa joku random pala Venäjää Puolan ja Liettuan väliin? Ja miks navigaattori ei tajua sitä että me ei HALUTA SINNE? Ei auennut Äiti Venäjän syli meille tällä kertaa. Uus kokemus tietysti tulla käännytetyksi rajalta takaisin viiksekkään rajasedän toimesta.
- edellisen seurauksena otettiin "pieni" kahdensadan kilometrin detour kinttupolkuja pitkin Liettuan rajalle.
- lähellä kyseistä rajaa polliisit pysäytti ja puhallutti Santun - käyttäen sellasta kummallista laitetta johon ne ei vaihtanut pilliä ollenkaan. Santtu on nyt siis ikään kuin suudellut viittäkymmentä puolalaissetää ::::::::::::::::::::::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
no niin, on vähän tyhmä juttu. Sori.
Näytettiin (ja auto näytti) tältä paluumatkalla:
Yöt nukuttiin auton perässä sohvasängyn päällä! Kuinka kätevää! Eikä pelottanu yhtään sielä saksalaisten rekkakuskien viekussa.
Joopatijoo! Olis varmaan pitänyt keksiä jotain hienoa sanottavaa tähän loppuun, mutta nyt ei oikein "irtoa" mitään. Kikkailu jatkuu Suomen kamaralla armottomampana kuin koskaan ennen!
Ainiin, löysin jotain sekalaisia kuvia vielä puhelimesta. Isketään ne nyt tähän loppun!
Merci et au revoir <3
Automatka Suomeen oli ihan... viihdyttävä. Muun muassa:
- löydettiin itsemme keksellä yötä Venäjän rajalta. Kenen bright idea on ollut laittaa joku random pala Venäjää Puolan ja Liettuan väliin? Ja miks navigaattori ei tajua sitä että me ei HALUTA SINNE? Ei auennut Äiti Venäjän syli meille tällä kertaa. Uus kokemus tietysti tulla käännytetyksi rajalta takaisin viiksekkään rajasedän toimesta.
- edellisen seurauksena otettiin "pieni" kahdensadan kilometrin detour kinttupolkuja pitkin Liettuan rajalle.
- lähellä kyseistä rajaa polliisit pysäytti ja puhallutti Santun - käyttäen sellasta kummallista laitetta johon ne ei vaihtanut pilliä ollenkaan. Santtu on nyt siis ikään kuin suudellut viittäkymmentä puolalaissetää ::::::::::::::::::::::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
no niin, on vähän tyhmä juttu. Sori.
Näytettiin (ja auto näytti) tältä paluumatkalla:
Yöt nukuttiin auton perässä sohvasängyn päällä! Kuinka kätevää! Eikä pelottanu yhtään sielä saksalaisten rekkakuskien viekussa.
Joopatijoo! Olis varmaan pitänyt keksiä jotain hienoa sanottavaa tähän loppuun, mutta nyt ei oikein "irtoa" mitään. Kikkailu jatkuu Suomen kamaralla armottomampana kuin koskaan ennen!
Ainiin, löysin jotain sekalaisia kuvia vielä puhelimesta. Isketään ne nyt tähän loppun!
Merci et au revoir <3
Laduree
Bonjour!
Kello on kolme ja mä en saa unta. No, tulihan sitä kaks tuntia nukuttua.
Tänään, tai siis hmm eilen, pakkasin ja siivosin kauheella raivolla, nyt kaikki meidän kamat on oransseissa Sainsburys-kasseissa ja vähäsen sinisissä Ikeoissa. Paitsi ne surullisenkuuluisat sohvat, heh heh!
Santtu varmaan (toivottavasti) nukkuu eräässä pakettiautossa erään ranskalaisen rannikkokaupungin satamassa, ja parin tunnin päästä se hurauttaa junan kyydissä
tunnnelin läpi Englannin puolelle. Siitä parin tunnin päästä se ilmaantuu luultavasti tohon pihalle ja hyökkää kauheen sählyilmeen kanssa kantaan kamaa autoon >:)
Sit alkaa matka kohti Suomea! Hassuaaaaaa
Toivottavasti päästään ehjinä perille! Vähän jännittää, senpä takia varmaan sisäinen herätyskelloni päätti, että 3:07 on ihmisten aika nousta.
Voisin tässä aikani kuluksi siis laittaa pari kuvaa eiliseikuntoissapäiväiseltä tee-hetkeltä. Käytiin kaverin kanssa "viimeisellä" jutustelulla, paikkana Harrodsin sisältä löytyvä Laduree -kahvila. Kyseessähän on se ranskalainen teehuone, joka on tunnettu etenkin macaronseista, noista pienistä värikkäistä suussasulavista pörpylöistä, joita on ah-niin-vaikeaa leipoa itse (ja samaa pariisilaistunnelmaa on muutenkin vaikea tavoitella forssalaisessa kerrostalokolmion keittiössä, jossa on 70-luvun ruskeat keittiökoneet.)
Ehdin ottaan nää kaks kuvaa:
...ennenkuin nyrpeä tarjoilija syöksyi paikalle ja ilmoitti, että kuvaaminen on KIELLETTYÄ! Naurettavaa. No, jatkoin kuvaamista iPuhelimella, joten seuraavat kuvat ovat laadultaan hirveitä. Noh...
Se oli tosi söpö mesta! Vähän houkutti ostaa kotiin pieni rasiallinen macaronseja, mutta budjetti venyi jo turhan paljon nautittuani ton kuuden punnan kakunpalan... hirveitä hintoja! Huh huh. No, kohta palataan Viialan kotileipomon berliininmunkkeihin.
Kappas, kello on neljä, joten enää pari tuntia niin voin ihan kunnolla nousta ylös ja lampsia Starbucksiin "viimeiselle cappuccinolle". Kauheen dramaattista >:)
Kello on kolme ja mä en saa unta. No, tulihan sitä kaks tuntia nukuttua.
Tänään, tai siis hmm eilen, pakkasin ja siivosin kauheella raivolla, nyt kaikki meidän kamat on oransseissa Sainsburys-kasseissa ja vähäsen sinisissä Ikeoissa. Paitsi ne surullisenkuuluisat sohvat, heh heh!
Santtu varmaan (toivottavasti) nukkuu eräässä pakettiautossa erään ranskalaisen rannikkokaupungin satamassa, ja parin tunnin päästä se hurauttaa junan kyydissä
tunnnelin läpi Englannin puolelle. Siitä parin tunnin päästä se ilmaantuu luultavasti tohon pihalle ja hyökkää kauheen sählyilmeen kanssa kantaan kamaa autoon >:)
Sit alkaa matka kohti Suomea! Hassuaaaaaa
Toivottavasti päästään ehjinä perille! Vähän jännittää, senpä takia varmaan sisäinen herätyskelloni päätti, että 3:07 on ihmisten aika nousta.
Voisin tässä aikani kuluksi siis laittaa pari kuvaa eiliseikuntoissapäiväiseltä tee-hetkeltä. Käytiin kaverin kanssa "viimeisellä" jutustelulla, paikkana Harrodsin sisältä löytyvä Laduree -kahvila. Kyseessähän on se ranskalainen teehuone, joka on tunnettu etenkin macaronseista, noista pienistä värikkäistä suussasulavista pörpylöistä, joita on ah-niin-vaikeaa leipoa itse (ja samaa pariisilaistunnelmaa on muutenkin vaikea tavoitella forssalaisessa kerrostalokolmion keittiössä, jossa on 70-luvun ruskeat keittiökoneet.)
Ehdin ottaan nää kaks kuvaa:
...ennenkuin nyrpeä tarjoilija syöksyi paikalle ja ilmoitti, että kuvaaminen on KIELLETTYÄ! Naurettavaa. No, jatkoin kuvaamista iPuhelimella, joten seuraavat kuvat ovat laadultaan hirveitä. Noh...
Se oli tosi söpö mesta! Vähän houkutti ostaa kotiin pieni rasiallinen macaronseja, mutta budjetti venyi jo turhan paljon nautittuani ton kuuden punnan kakunpalan... hirveitä hintoja! Huh huh. No, kohta palataan Viialan kotileipomon berliininmunkkeihin.
Kappas, kello on neljä, joten enää pari tuntia niin voin ihan kunnolla nousta ylös ja lampsia Starbucksiin "viimeiselle cappuccinolle". Kauheen dramaattista >:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)