Golden nugget

Tässä kuvapläjäys eiliseltä!

HUOM! Postaus sisältää yhden kuvan, jossa näkyy kahden muukalaisen pyllyä, koska, no, Vegas.

Santtu kiteytti aika hyvin, että tää kaupunki on kuin iso, päättymätön Ruotsin laiva.

Tässä glitterin lakaisussa on vahvaa symboliikkaa!

Rafla, jossa yli 160-kiloiset syö ilmaiseksi. Genius!

...aaand here we are.

Eihän täältä tarvi matkustaa minnekään kun on Eiffel ja Fontana di Trevi omasta takaa!

Hyvä et kasinon pimeimmästä nurkasta löytyy tälläsiä vetoavia esitteitä.

Chippendaleukkeleiden kans sai ottaa yhteiskuvaa, arvatkaapa oliko tätiä jonossa :D

Bellagion suihkulähteet, ihan breathtaking näin iPhonella ikuistettuna, eikö?

All you can eat kimchi? TAKE MY MONEY!

Eilisen safkat; "small pizza" riitti kahdelle hyvin, piti ottaa kaks slicee mukaan!

Nyt lähdetään hakeen auto ja lähetään ajaan - wait for it - HUITSIN NEVADAAN!

Las Vegas, NV

Saavuttiin eilen 16.30 paikallista aikaa tähän kristillisten hyveiden tyyssijaan joka tunnetaan myös nimellä Las Vegas, NV. Meidän majapaikka on kahden yön ajan Treasure Island Hotel and Casino, joka paljastui heti ensi silmäyksellä varsinaiseksi seniori-ikäisten peliaddiktien paratiisiksi. Niin mahtavaa settiä! Vanhukset juoksee valkoiset tennissukat vilkkuen pelikoneiden kimppuun aamukasilta, lääkehiki virtaa, tekarit kolisee, noin joka kolmannella on elopaino ylittänyt polvien kantokyvyn niin paikalle huristellaan amerikkalaisella läskien mopolla (onko sille jokin korrektimpi nimitys?) Siellä täällä pappojen ja mummojen seassa parveilee tietenkin messuja varten kaupunkiin saapuneita työporukoita, jotka hikikarpalo otsalla laskee sekunteja siihen että voi repäistä ID tagin kaulasta ja siirtyä 2-for-1 cocktailtarjousten pariin.

Vegas on ihme paikka. Onhan se nyt aika käsittämätöntä että keskellä aavikkoa on yhtäkkiä tällänen viiden miljoonan asukkaan värivalosirkus jossa aikuiset ihmiset lomailee jättiläismäisessä Disneyn prinsessalinnakopiossa ja menee naimisiin meidän hotellin kuudennen kerroksen Wedding Chapelissa (yks humalainen, huntupäinen turisti bongattu jo!)

Eihän noi nyt Sokos Hotel Ilvekselle vedä vertoja!

Huomasin muuten et aikaeroon sopeutuminen käy ihan vähän jähmeämmin kun parikymppisenä. Lennolla ei saanut juuri nukutuksi kun oli ihan sikakylmä, jalat puutu ja mua pieretti koko ajan. Santtu veti kyl hirsiä siinä vieressä muutaman tunnin vaikka mä kikkailin kaikkee, mikä oli todella ihmeellistä ottaen huomioon että nykyään suurin piirtein jos mun sisällä joku solu liikahtaa, Santtu huomaa sen ja herää ja käskee lopettaan riehumisen.

Eilen ku oltiin syöty Stripburgerin hampurilaiset (maistu erittäin hyvältä 25 h matkustamisen jälkeen budilla alas huuhdeltuna) mä hyydyin puol kasi ja menin nukkuun (virhe!) sit heräsin yhdeltä HIRVITTÄVÄÄN nälkään, vedin kolme Forssan Tokmannilta raahattua proteiinipatukkaa, nukuin varmaan tunnin ja sit pyörin kunnes viideltä oli pakko nousta. Wää! Nyt ei saa antaa armottomalle päiväunihoukutukselle periksi, muuten ei hyvä heilu!

Eräs vastoinkäyminen hoksattiin illalla: tiekartta unohtu Kasarmitorille! Saahan täält ostettua uuden, mutta toi kotiin jäänyt versio oli siitä erityinen, että Pertti oli merkinnyt siihen naispuolisten matkustajien kuukautiskierron vaiheet reitin varrelle.

Illalla kun aurinko ja lämpö laskee ja ulkona voi liikkua muutaman metrin kuolematta, mennään varmaan katteleen meininkiä (hotelli on mainiolla sijainnilla ihan Stripin varrella!) ja kytätään uteliaisuudensekaisella paheksunnalla turisteja kun ne pelaa uhkapelejä. Koitan saada kuvamateriaalia tästä hulluudesta!

Lähetys päättyy tähän kliseiseen varpaat-ja-allas-kuvaan.

U S of A

Pari viikkoa sitten heräsin yöllä ja mietin itsekseni: "hmm, pitäisköhän avata Armotonta Kikkailua taas jenkkireissun ajaksi?" Pohdiskelin asiaa kokonaisen yöllisen pissallakäynnin ajan, mutta en ollut ihan varma mitä tehdä. Seuraavana päivänä eräs ystäväni - kutsutaan häntä vaikka "sikiöksi" - kertoi viestissä toivovansa, että Kikkailu palaisi linjoille pitkästä aikaa. Siis SAMAN VUOROKAUDEN SISÄLLÄ! Totesin, että näin massiivista universumin antamaa merkkiä on tuskin kukaan kokenut koskaan, joten, no, tässä sitä nyt ollaan.

Matkavalmistelut on sujunu leppoisasti, lähinnä ollaan whatsapissa tasaisin väliajoin fiilistelty reissua ja koottu epävirallista to do - listaa. Omista ehdotuksista mainittakoon, että hehkutin pitkään sitä kuinka ajetaan länsirannikkoa alas ja pysähdytään aina rannalle katselemaan kuinka aurinko nousee sieltä Tyynenmeren takaa... Sössötin siitä aikani kunnes matkatoverit kerto mulle ystävällisesti joitakin kiehtovia yksityiskohtia maapallon sijainnista aurinkokuntaan nähden.

Lisäksi piti huolehtia tietenkin:

 - ESTA-hakemuksesta (käsittämätöntä kyllä, en on vieläkään osallistunut toisen maailmansodan aikaisiin kansanmurhiin)
- rahanvaihdosta; dollar dollar bill y'all on ihan raivostuttavan vahva tällä hetkellä mut ei mahda mitään
- ultimate road trip spotifylistan kokoamisesta
- siitä, miten poikien psyyke kestää neljä viikkoa ilman jääkiekon pelaamista; on pohdittu erilaisia mukavia tapoja pitää kiekko mukana jokaisessa päivässä myös NHL-kaupunkien välissä, päädyttiin siihen et Santun munasuojat pakataan mukaan ja asetetaan auton tavaratilaan tuomaan tuttua tuoksua ja hyvää mieltä kaikille
 - tärkein kaikista: ristikkolehtien valinta. Päädyin huolellisen mietinnän jälkeen ottaan vain yhden 98-sivuisen ristikkokirjan. Vähän jännittää miten käy, onkohan laatu kuitenkin korkealla vaikka on lähdetty sivumäärällä keulimaan tuolla tavalla... Pidän teidät varmasti ajan tasalla!

Menomatkalla meillä on pelkät käsimatkalaukut, joissa on suunnilleen kahdet kalsarit per matkaaja, joten pakkaaminen suoritettiin noin puolessa tunnissa. Jäi hyvin aikaa hioa Santun kanssa suunnitelmaa siitä miten mun verensokeri pidetään Las Vegasiin saakka tarpeeksi korkealla ettei läski ala tummuun jossain puolivälissä Atlanttia.

Tarkoituksena on tehdä sellainen väsyneiden keski-ikäisten pierujen pienen budjetin elämysmatka, et raivoshoppailun ja bailauksen sijaan kikkailtais kaikissa upeissa luonnonpuistoissa ja tutustuttais eri kaupunkien katuruokaan. Vastaavaa matkaa suunnitteleville tiedoksi, että täl hetken rahaa on mennyt 400e/naama lentoihin ja 250e/naama auton vuokraan neljäksi viikoksi. Voisin koittaa kirjoitella aina välillä jotain et mitä on menny suunnilleen motelleihin ja syömisiin! Toisin sanoen, kun noin viikon päästä vaikenen aiheesta täysin, tiedätte, että homma on lähtenyt totaalisesti lapasesta.

Oon muuten käynyt viime viikkojen aikana noin 35 keskustelua, jossa joku kelpo ystävä on kuullut et ollaan lähös reissuun ja tulee taputtaan olalle ja kiittään kyynel silmässä siitä suuresta alttiudesta jota osoitetaan lähtemällä taas kerran Thaimaaseen saarnaamaan, siinä sitten nieleskellen selittämään että oikeastaan kyseessä on täysin hedonistinen road trip kaksoismaailmanvallan ytimeen, ja varmuuden vuoksi vielä sille rannikolle jossa ollaan mahdollisimman kaukana päätoimistosta. Tattaraa!

Nyt istuskellaan jo Helsinki-Vantaalla, terveisiä Santun vanhemmille et sori ku en ollu pari tuntia sit teillä herätessäni ehkä, no, maailman aurinkoisin miniä, mut kello oli kolme ja mulla jysähti tajuntaan et edessä on 20 tuntia, joiden aikana säännöllisten ruokailuvälien toteutuminen ei ole taattua. Rakastan teitä silti! Samoin kuin teitä kaikkia jotka toivottavasti eksytte lukemaan blogia - tervetuloa taas tuttuun tapaan seuraamaan inhorealistista, "huumorilla" höystettyä matkadokumentointia! Kommentit, ehdotukset ja toiveet on tervetulleita kuten aina ennenkin. Palataan asiaan kun ollaan selvitty hengissä johonkin ylihintaiseen, överisti sisustettuun vegasilaishotelliin. Pus pus!

Singapore & Bali

Vacation is on! Pyörittiin ensin Singaporessa pari päivää. Käveltiin tsiljardi kilometriä, syötiin piiitkästä aikaa kunnon hampurilaisateria (joka yllättäen sekotti mahan aika huolellisesti, täytyy varmaan pitäytyä riisissä) ja kauhisteltiin sitä miten paljon kaikki maksaa Thaimaan jälkeen. Singaporestahan löytyy kaikki maailman kaupat. Me enimmäkseen katseltiin kun itänaapuria meni leveänä virtana rolexkauppoihin. No, kyllähän mä kävin Abercrombiella kun olin jotenkin fiilistelly sitä etukäteen ja muistellut kyynelsilmin kuinka 15-vuotias Annika kädet vapisten tuhlas A&F:ssä kaikki floridanrahansa, mutta totesin että oon jotenkin kasvanu ulos siitä konseptista. Tästä huolimatta pakottauduin ostaan yhden hupparin, koska halusin ottaa tälläsiä hupikuvia:

I REGRET NOTHING.

Singaporesta lennettiin Balille ja tähän mennessä ollaan 80% ajasta luettu Jack Reachereita intensiivisesti.

Heti ekana iltana oltiin laahustamassa ulos ettiin sapuskaa, mut sit huomattiin hotellin aulassa mainos keskiviikkoiltaisesta Bali buffetista, johon sisältyy ohjelmaa. Kuten varmasti tiedätte, tälläisiin hotellibuffetteihin osallistuu ainoastaan lapsiperheet ja vanhat pierut. Tällä puolella Balia oikeastaan vain jälkimmäiset, koska onnistuttiin ottaan hotelli JUURI siltä rannalta joka on erikoistunut hollantilaisiin senioreihin! (tosin vain kolmeksi yöksi, loppuajaksi siirrytään toiselle puolelle saarta)

Oli kyllä juuri niin priceless settiä kun odottaa saattaa. Kuvitelkaa särisevä äänentoisto, muovihedelmin koristellulla lavalla kymmenen todella kypsää indonesialaista rummuttamassa ja kilkuttamassa jotain lautasia kelmeässä valossa, punertavaa ryppyistä lihaa silmänkantamattomiin, allasveden kellertämiä permanentteja, liian pieniä solmuvärjättyjä hellemekkoja, konjakilla terästettyjä iltamarevaneja ja käheää erikielistä marmatusta liian eksoottisesta ruuasta!

Parasta oli ehkä se kun yhden esityksen jälkeen papat jonotti hiplaan tanssityttöjen olkapäitä:

No, täytyy myöntää että senioreiden ansiosta tällä rannalla on todella rauhallista, mikä sopii hyvin meidän totaalirentoutumislomaan.

Pari yötä vielä täällä ja sunnuntaina palataan muutamaksi päiväksi Phattalungiin.

Me ollaan viikon päästä koneessa matkalla Suomeen. MITÄ?

Tsipididappaduppa

Tänään oli meidän viimenen kenttäpäivä :') wää!

Tiistaina vietiin kolme japanialaista syömään Lantasuuhun ku ne lähti jo tänään käymään kotona niin ei nähdä niitä enää. Ne kysy muun muassa että mikä meidän veriryhmä on. Se on kuulemma juttu jota Japanissa kysytään kun ollaan jo vähän tutustuttu :D

Otin muutamia hupsuja kuvia:

Ollaan käyty Tescossa sata kertaa ja nyt vasta huomasin että liukuportaiden vierestä löytyy pelikone, jossa on kyljessä yllättävä sanoma :D

Matkalla syömään taas bongasin nämä häiriintyneet kukka-astiat:

KATSOKAA NYT NIITÄ :---------D päihittää mun mielestä jopa Kanta-Hämeen vitsauksen, "moottorisahakarhun".

Tämä talo taas oli aika söpö! Tulee mieleen joku jälkiruoka, jossa on kermavaahtoa :)~~~ mun sokerilakko on alkanut vapisemaan liitoksissaan.

Lisää herkkuja! Pieniä kuppikakkuja silmänkantamattomiin. Osassa oli koristeena pieni propagandaoppositiolippu.

Thaimaalaisten naistenlehtien englanninkieliset otsikot on joskus vähän levottomia.

Tää rekka pääsi heittämällä mun rekkojen takarenkaansuojukset top vitoseen! Boom!

Tässä pieni fiilistelykuva mun kantispaikasta Marshall Fitnessistä, eiks oo viihtyisä? Tällänen modernin naisen hyvinvointi- ja fitnesskeskus. 

Meillä on muuten nykyään luonnon oma herätyskello joka menee näin:

05.45 joku vitsin demonilintu, joka sanoo UUI UUI UUI UUI

06.00 edellisen herättämänä kukko alkaa kiekua

06.00-08.00 edellisen herättämänä koira alkaa ulvoa

JOKA AAMU. 

Onneks ollaan kohta takas Pispalassa, jossa sentään useimmiten saa nukkua, mitä nyt joskus lauantain jälkeisenä aamuyönä yläkerran naapurit vähäsen laulaa karaokea tai heittäytyy alaoven lasista läpi. No biggie.