Meillä kävi muutama ruokaan liittyvä hassu sattumus. Ensin oltiin maalla kentällä yks aamu (oltiin siis ihan hetki sitten syöty aamiaista) ja yhtäkkiä sadekuuro pakotti meidät syöksymään läheisen ravintolan katoksen alle suojaan. Istuttiin siinä ja katseltiin erilaisia patoja ja pannuja uteliaana, sit yks vanhempi sisko huomas sen ja kysy oonko koskaan maistanu khanom chiiniä. Vastasin, että en. (VIRHE!) Sisko toi meille ääntä nopeammin suurehkot lautaset sellasta todella täyttävää nuudelia ja kasviscurryä SEKÄ pienet kulhot makeaa keittoa, jossa oli kurpitsaa ja EHKÄ PAPUJA ja jotain ihmeellisiä kasviksia.. Eihän me voitu tehdä muuta kun nielaista ja ottaa lusikka käteen. Vedeltiin sitten noin kello 9.20 päivän toinen ERITTÄIN RUNSAS aamupala.
Toinen vielä hurjempi ruokasattumus tapahtui eräässä lounaspaikassa. Mä oon aina vältelly menemästä sellaseen tietyntyyliseen raflaan kun sielä on sellanen systeemi että pitää tilata nuudelikeitto ja valita ite kaikki ainekset sinne, ja lisäks ne kaikki ainekset on jotenkin kummallisia. No, enemmistö päätti että mennään juuri tällaiseen ravintolaan niin ei auttanut muu kun mennä. Pyysin sitten yhtä sisarta valkkaan mulle jonku hyvän keiton kun en tienny yhtään mitä sinne vois tilata. (JÄTTILÄISVIRHE!)
Keitto saapui ja SIELÄHÄN OLI SITTEN KANAN VARPAITA
EN syönyt. Varpaiden alla oli onneks ihan yllättävän hyvää settiä, joten sain mahani täyteen.
Me lähetään sunnuntaina viisumireissuun ja sen jälkeen onkin aika pakata laukut (kaikilla mun ostamilla erikokoisilla pikkulaukuilla) ja istua 27 tunnin paluumatka ihanaan lumiseen kotikaupunkiin, jossa kivasti Näsijärvi jäätyy just ennen ku tullaan niin että pääsee Siilinkarille käveleen. TAMPERE, YOU HAVE MY HEART.
Niin, meidän paluulentoa vähän muutettiin niin, että sinne tupsahti ylimääräinen Hong Kong Bangkokin ja Lontoon välille. Muutama tunti matkustamista lisää, mutta toisaalta myös mulle maapiste, joka vie tasoihin Santun kanssa! Käkäkää!
